Aamulla en jaksanut nousta, kun kello soi, joten olin vähän myöhässä kaikesta. Kaunista oli aamulenkillä meidän lähikalliolla.

Tänään taas on Mûmak juoksennellut vapaana suurimman osan lenkeistä. Se tietää hyvin rajansa, eikä enää hyökkäile edes fillareiden perään. Kelpo lunnipoika.

Kävelin töihin ja siellähän karja oli laitumella. Lehmien lisäksi nuo pari hevosta ja lammaslauma oli päässyt tuoreen heinän makuun. Mukavaa aamuisin katsella maaseutuelämää. Tulee mieleen vanhat hyvät ajat, kun kesät oli lomaa.

Töissä olin suht pitkään ja sitten menin vielä leffaklubin kanssa elokuviin. Täysin mitäänsanomaton kuva, mutta tulipahan katsottua. Exän jäljillä. Älkää turhaan menkö katsomaan. Ette jää mistään paitsi. Koska elokuva alkoi vasta viiden jälkeen, olin suht myöhään kotona. Mutta ei hätää. Antti oli taas graduansa tekemässä ja käytti koiraa.

Me sitten iltalenkin jälkeen parvekkeella tiirailtiin. Mûmak näyttää jollekin kieltä. Ei kait minulle kuitenkaan?

Aurinko laski, joten piti useampaankin kertaan käydä parvekkeella kuvaamassa. Mitähän tuollainen pohjoisen koira tuumaa, kun täällä syvässä etelässä ei ikinä ole oikeita valoisia kesäöitä? Minua se edelleen hiukan harmittaa. Mutta kaikkeahan ei voi saada, joten kompromisseihin on tyytyminen. Onhan täällä sitten vastapainoksi noita komeita auringonlaskuja ja parveke, jolta niitä tiirailla.

Hempeitä sävyjä riitti tänäänkin. Ei kamera jaksa kaikkia vivahteita tallentaa.

Ja tuonne se ihan talon nurkan taakse laskee tuo aurinko. Mûmak kyllä on kiinnostuneempi pihaelämästä kuin taivaan tuijottelusta. Taivaalle katselee, jos siellä lentää koneita tai isoja lintuja.

Tästä tulee Afrikka mieleen. Se on varmaan tuo keltaoranssi ja musta, jotka jostain syystä liittyvät mielikuvissani Afrikkaan.