Mümak on kasvanut niin isoksi, että hyvin yltää keittiön pöydän reunalta tutkimaan, olisiko siellä jotain kivaa. Taas alkaa siis uusi ei-vaihe elämässä. Pöydältä ei saa ottaa mitään. Pöydälle ei saa kurkkia. Alas! Alas! Alas!

 

Jos minun elämäni olisi noin täynnä kieltoja, en yhtään ihmettelisi, jos minulle tulisi uhmaikä. Mûmakin vastustus ilmenee noissa remmikävelyissä. Hän ei liiku. Hän istuu alaselällään, nojaa tukevasti taakse, kaivaa kaikki 24 varvastaan maahan ja vetää niskansa tiukkaan taaksepäin. Hän ei liiku! Sitten, kun irrotan hihnan ja kävelen tieheni, Mûmak kyllä seuraa iloisen hilpeänä. Mutta häntä ei vain komennella ja käsketä. Hän tekee mitä haluaa. Alamme siis luonteeltamme jo muistuttaa toisiamme.

Toinen työpäivä ja tuntui kuin olisin aina ollut siellä. Uusi pikkupomo, joka tulee entisten pomojen ja meidän työnraatajien väliin, kävi esittäytymässä. Hoh-hoijaa! Sanoi tulevansa myöhemmin oikein ajan kanssa keskustelemaan, mutta toistaiseksi jatketaan kuten ennenkin. Nuori ja innokas.  Mutta minä ajattelen aina tilipäivää. Se antaa perspektiiviä työelämään.

Tulevia syksyn kieliopintoja suunnittelin. Suunnittelu on mukavaa.

Oli myös kiva ilma olla lenkillä koiran kanssa. Kyllä tuollainen ikihilpeä pentu ilahduttaa elämää kummasti. Sen kanssa on myös erittäin mukavaa kuljeskella ulkona. Kaikenlaisia koiria taas tavattiin. Yksi jopa murisi ja ärhenteli Mûmakille. Mûmak ensin säikähti, mutta sitten vain tunki tutustumaan. Sillä on luja usko omaan viehätysvoimaansa. Yleensä se tehoaakin, kuten vaikka tähän kolme vuotta vanhempaan herraan.

Pientä kuiskuttelua korvaan ja leikki voi alkaa. Narut kyllä haittasivat riehuntaa aika tavalla, joten oli pakko välillä rauhoittaa. Kuvien oton kannalta ihan hyvä juttu.

Mûmak sitten hukkasi tänään sen irtonaisen kulmahampaansa. Olisin mielelläni ottanut sen talteen, mutta olisi pitänyt toimia ajoissa. Yritin tuossa iltapuhteella sitten heilutella muita kulmiksia, mutta ovat toistaiseksi tukevasti kiinni. Ihan etummaiset hampaathan Mûmakilla on jo noita pysyviä, joten eiköhän tämä vaihto tästä ala sujua. Kuvittelen, että hillitön pureminen sitten hellittää.

Ja noista ruoanjätteistä pitänee sen verran mainita, etten käynyt ruokiksella kotona eli Mûmak oli koko pitkän päivän täällä yksin. Kakannut ei ollut ja vain pari kertaa paperille pissannut eli loistavasti.