Rauhallisesti nukuttiin yö. Käänsin selkäni kuulle, joka mollottaa ikkunasta suoraan silmiin. En tykkää pitää verhoja ikkunoissa vaan mieluummin kestän kuun valon. Mûmak nukkui melkein hievahtamatta, eikä aamulla ollut mikään kiire mihinkään.

Minun piti oikein tulla sängyn viereen sanomaan, että mentäiskö lenkille.

Harmaata oli aamulla, taivaskin pilvessä, mutta sieltä sitä aurinkoa ja sinistä sitten kömpi esille.

Kaunis päivähän siitä tuli. Minä vietin aikani lähinnä sisällä siivoten ja järjestellen, mutta toki ne pikkulenkit tehtiin.

Ja Mûmak odotti kiltisti, kun kävin maitoa ostamassa. Hyvin se tähänkin tottunut, kun ajattelee, millainen huuto ja vastustelu silloin alussa oli. Tänään Mûmak on kyllä muutenkin ollut vaisu, mutta ihan kiltisti se istuu silloinkin, kun on kunnossa. syönyt Mûmak on ja juonut. Kakat on ihan ok, eikä oksennuksia ole tullut. Mutta vaisu ja väsynyt poika se on.

Mutta kyllähän se vähän innostui, kun näki, että Jawaa ollaan menossa hakemaan.

Ja innostui enemmänkin

 

mutta eihän sitä sovi rynnätä ihan miten vain. Jawakin esittää vastalauseen, että ei nyt enää mitään odottelua.

Lämpimästi pojat toisiaan tervehtivät, mutta ei mitään riehumisia ja leikkimisiä tullut illan mittaan.

Parvekkeella kävivät välillä yhdessä maisemia ihailemassa, mutta muuten ihan omissa oloissaan olivat eli Mûmak nukkui ja Jawa valitti.

Tässä ihaillaan vielä kaunista auringonlaskua. On siinä Mûmak myös. Katsokaa tarkasti.

Tässä on taudin myötä tullut taas yksi hyvä puoli Mûmakissa esiin. Se nielee tabletit ihan kiltisti kakistelematta.