Aamulenkillä odotti niin kaunis näky, että oli pakko palata Mûmakin suureksi hämmästykseksi sisälle hakemaan kamera. Pakkastahan oli taas parikymmentä astetta, joten onneksi kuvaamisen keskeytti se normaali ilmoitus 'Akku on lopussa.' Niin minulle useinkin käy. Kieli ulkona

1263108430_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen oli hassu tunne, kun räystäistä tippui vesi niin, että kuului sisälle asti. Auringon voima alkaa olla jo ihan erilaista kuin kuukausi sitten. Jotain ongelmia noiden kolminkertaisten ikkunoidenkin lämmön pitävyydessä saattaa olla, kun näin komeita jääpuikkoja oli ikkunoihin kasvanut. Olen kyllä tiivistänyt kaiken talveksi ja tehnyt muut tarvittavat toimenpiteet. Millaistahan olisi ilman ylimääräisiä tiivistyksiä. Yllättynyt

1263112815_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aamulla pelkäsin, että puihin kasautunut huurre katoaa, kun päivä valkenee, joten oli kiire sen kuvaamisen kanssa. Mutta mitä vielä. Ei se mihinkään hävinnyt. Yöllä vähän pakkasluntakin ripsi ja kaikki kosteus jäätyi puihin kiinni heti auringon laskettua. Oikea satumaisema tuolla ulkona oli päivälläkin. Ja kaiken yllä vielä sumupeite, joka pehmensi maisemia.

1263108527_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Poissa on eilinen parvekkeen vaaleanpunainen lumi ja Mûmakin hohtava profiili. Erilainen päivä tänää. Mûmakillakin kuono huurussa. Mutta pakko oli päästä parvekkeelta pitämään naapurustoa silmällä. Kaikkeen ei ei ilmeisesti makkarin ikkuna riitä.

1263108583_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kävin päivällä katsomassa elokuvan Avatar, josta tykkäsin todella paljon. Otin samalla kuvan Kampinaukiolta Tennispalatsin edestä ihan vain todisteeksi, ettei Helsingissä aina sada vettä.

1263137462_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tyyni, pilvinen pakkaspäivä kun oli, riitti valkoisia puita ja oksia vielä iltalenkillekin.

1263137673_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joku koira menee tuolla alatiellä.

1263137738_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Juu, juu, tulen heti, kun ehdin.

1263137550_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tännekös minä sen paperiroskan piilotin?

Kuvia siis tuli taas otetuksi ihan kotitarpeiksi. Mutta on niin harvinaista herkkua tällainen pitkä kunnon talvi, että muistoksi pitää kuvata. Vaikka välillä kyllä tuntuu, että tuo minun kuvanottointoni ylittää normirajat. Kädet kohmeessa kuljen pakkasessa ja koiraa komentelen. Onneksi se on pienestä pitäen tottunut tuohon salamavalojen räiskeeseen. Linssilude! Silmänisku