Aamulla oli vielä aika pilvistä ja kosteanoloista, kun kävelin töihin. En viitsinyt siitä harmaudesta edes kuvia ottaa. Mutta sitten, kun vihdoin olin kotona taas ja mentiin lenkille, olikin todella kirkasta ja aurinkoista.

Kovin vaaleiksi menevät kuvat kirkkaassa paisteessa

ja varjoissa on tummaa. Mutta pojilla oli mukavaa lenkillä. Nähtiin jopa muutamia koiria, joita sai moikata.

On sitä lunta sulanutkin niin paljon, että paikoitellen joutui kahlaamaan. Mûmak ei hirveän innostunut ollut vedestä

mutta Jawa läträsi kuin kakara konsanaan

ja yritti pyydystää jääkimpaleita.

Ja illalla piti vielä seurata, miten naapuritalon pihalla alkoi kesäiset puuhat eli autojen rassaus.

Jawan piti tietenkin tulla myös katsomaan, mitä siellä touhutaan.

Ja kauempanakin oli jotain katsomisenarvoista.

Minä en mitään huomannut, mutta pakkohan siellä oli jotain jännää olla.

Mutta kyllä ne naapuripihan autonkorjaajat kuitenkin olivat mielenkiintoisempia.