Aamukahvista ja lehdestä taas ajatttelin nauttia ihan pitemmän kaavan mukaan, mutta Mûmak oli ihan toista mieltä.

Tuli siihen lällättelemään, että älä kuvittelekaan nauttivasi mistään vapaa-aamuista. Kun tönäisin pois, palasi apujoukkojen kanssa.

Eihän siinä sitten oikeim mikään muu auttanu kuin lähteä aamulenkille ja äkkiä.

Mukava ilma ulkona oli, mutta ilman kahvia en ole kovin aktiivinen, joten vein Mûmakin vain meidän kalliolle.

Mûmak ei tuntunut kaipaavan aamukahvia ollakseen innostunut. Ensin kipaisi jäniksen perään. Palasi toki ihan nopsasti, mutta vähän ehdin pelästyä, kun pupu pinkoi tietä kohti. Pupun jälkeen Mûmak löysi herkullisen ihmisjätteen ja minä päätin, että tämä ulkoilu saa nyt ihan riittää. Kotiin siis. Mutta eipä kotonakaan kovin pitkään rauhaa kestänyt. Aamupalansa Mûmak hotkaisi vikkelään ja tuli taas kahvitteluani häiritsemään. Annoin sille eilen ostamani ällöluun huvitukseksi.

Se takasikin sitten rauhaisan aamupäivän.

Iltapäivällä katseltiin vaihteeksi ylhäältä alaspäin, eikä ollenkaan pilviin himoittu.

Minä kävin leikkauttamassa loputkin hiukseni pois ja hakemassa samalla vähän väriä elämään. Piristi ja kevensi kummasti koko elämää.

Sen jälkeen mentiin Mûmakin kanssa illaksi Minin

ja Ennin luo.

Huomenna on sitten sunnuntai. Jokohan silloin alkaisi uusi elämä.

Mutta ensin nukutaan.