Jos jokin voi tehdä koiran elämästä vaikeaa, se on uusi kamera. Sitä pitäisi koko ajan poseerata

sinne

ja tänne.

Ei sitä kukaan jaksa. Ihan sama kait se on, mikä kamera ja miltä näyttää. Koko kuvienottokin on jo ihan pyllystä. Ja sitten vielä useita kameroita.

Heinää nyt on syöty kaikille kameroille, että voidaan vertailla ruohon väriä (se on vihreää enimmäkseen )

ja kuvan tarkkuutta (siihen en ota kantaa, kun kuitenkin haluan, että joku minulle ruokaa antaa). Sitä on näköjään taas joku käynyt ratsastamassa.

Tämä on ihan tärkeä juttu. Nähtiin lapsuudenystäväni Lili.  Se on aina hyvä juttu. Lili jää odottamaan pitkälleen maahan kunnes me tullaan paikalle. Onneksi Lilillä on ymmärtäväinen emäntä, joka tietää, että meidän on saatava tavata.

Lilillä on tuo kuonopanta, kun Lili on iso ja vahva ja vähän lapsellinen vielä. Kaksi viikkoa minua nuorempi, joten ei voida odottaa samanlaista aikuista käytöstä kuin vaikkapa minulta. Lili ei ole mitenkään äkäinen, mutta vähän villi eli vetää ja riehuu. Lilin omistajalla on tekopolvi, joten ei voi antautua vaaraan kaatua.

Nämä kuvat ovat ihan joutavia auringonlaskukuvia, mutta piti kuulemma laittaa ihan vain vertailun vuoksi, että näin uudella kameralla.