Aamulenkillä jouduin oikein töihin. Piiloteltavaa oli vaikka kuinka ja "pomo" vain haahuili. Ei sillä näytä sen kummempaa otetta olevan tähän elämiseen vaikka ajattelee ja lakkoilee. Kyllä minä jouduin taas yksin kaiken tekemään. Onneksi olen hyvä näissä piilotushommissa.

Kun ei sitten kotona näyttänyt mitään mistään tulevan, annoin pienen vihjeen. "Pomo" oli suunnitellut jotain liikunnan tapaista tällekin päivälle, mutta ei näyttänyt pääsevän vauhtiin. Näytin vähän esimerkkiä, miten jumppaaminen toimii.

Mutta ei se tainnut toimia. Epäilyttävästi näytti siltä, että "pomo" meni vain johonkin kaupungille rahojansa törsäämään. Väittää, ettei tykkää shoppailusta, mutta painavien kassien kanssa se sieltä tuli. Minulle ei mitään ollut ostanut. Tai no, joo. Uuden flexin. Mutta se ei minua paljon ilahduta. Juuri, kun olin saamassa edellisestä hihnan kokonaan poikki, ostetaan uusi. Hampaathan tuollaisessa jyrsimisessä kuluu.

Illalla tuli sitten Enni leikkimään minun kanssa. Autoleikkejä kokeiltiin tällä kertaa.

Enni löysi korista hienon punaisen auton

ja ajaa huristeli sillä.

Minä halusin myös kokeilla, miltä tuollaisella autolla ajaminen tuntuu.

Mutta Enni halusikin auton ihan itselleen.

Yritti Enni sitten vielä saada minua mukaan poniratsastukseen, mutta jotenkin epäilin, ettei "pomo" sitä salli. Pomosta puheenollen, sitkeästi se on karttanut nettiä ja telkkariakin ihan suht hyvin. Mutta kyllä sille tuli päivän mittaan useinkin mieleen asioita, joiden selvittäminen olisi vaatinut netin käyttöä. Minä suuresti epäilen, ettei tämä lakko tule kauaa kestämään.

Illalla täällä oli taas ukkosta. Ensin satoi ikkunaan niin, että luulin ikkunan tulevan sisälle. Sitten alkoi salamoida, mutta enhän minä valoja pelkää. Se hirveä jyrinä, mitä seuraavaksi tuli, pani taas vähän uikuttamaan. "Pomo" yrittää selittää, ettei tartte pelätä ja ei siinä mitään satu. Vai ei satu. Jos taivas putoaa päälle, niin kyllä se sattuu. Onneksi nyt on rauhoittunut ja voin mennä nukkumaan.