Aamulla heräsimme hyvin levänneinä kahdeksan jälkeen, jopa niin hyvin levänneinä, että korviakin jaksoi pitää pystyssä.
Aamupäivällä vietimme laatuaikaa lähinnä parvekkeella. Aamuisin, lämpiminä päivinä, siellä on tosi miellyttävää. Iltapäivällä aurinko alkaa paahtaa, eikä tällainen valonarka ihminen voi enää olla siellä.
Mûmak tykkää katsella maisemia. Ei taida oikein noita korkeussuhteita hahmottaa. Kaikki reiät on kuitenkin tukittu pennun kestävästi, joten ei huolta. Kuvassa Mûmak on pitkällään parvekkeen lattialla, vaikka näyttää, että se olisi kiivennyt reunalle.
Iltapäivällä, kun paahde parvekkeella oli liian suuri, kävimme bussi-metro-metro-bussi-ajelulla eli ajoimme Herttoniemeen ja kävelimme Saunalahden rantakallioille maisemia ihailemaan.
Minä lähinnä maisemia katselin, Mûmak pitäytyi matalammissa näkymissä.
Matkustus sujui ihan mukavan äänettömästi. Metroreissujen jälkeen annoin aina yhden tekemäni minikokoisen kalkkunajauhiskokojyväriisikananmunapyörykän. Niistä Mûmak tykkää aivan mielettömästi. Toiveeni oli, että metroilusta jäisi hyvä maku suuhun.
Illalla kävin juoksulenkillä ja vielä vauvanvahtina kaupassa, joten Mûmak sai harjoitella taas yksinoloa. Hyvin se jää eteisiin, kun sanon 'heihei', mikä meillä on aina toiminut koirille viestinä poistumisesta. Olemme myös aloittaneet istumisharjoitukset, vaikka Mûmak on liian nuori koulutettavaksi. Mutta eipä sitä näytä haittaavan, kun ruokaa antaessani painan takapuolen alas ja sanon 'istu' ja kun päästän irti, sanon 'ota'. Menee päähän se mikä menee.
Kommentit