Aamulenkillä nähtiin pitkästä aikaa Lipton. Liptonin emäntä sanoi, että hän muistaa nyt Mûmakin nimen, kun hänellä on muistisääntö sille MUumiMAmmanKosto.  Hauskaa.    Lipton on tyttö, joten Mûmak vielä kauan tähysi hievahtamatta sen perään. Lipton ei ollut kovin innostunut Mûmakista.

Sen sijaan koirapuistossa yksi vanha herra piiritti koko ajan Mûmakia. Aluksi Mûmak oli häntä koipien välissä, kun ei oikein ymmärtänyt, mikä tämän homman nimi oli.

Mutta siitä se reipastui, kun huomasi, ettei tämä mitenkään vaarallinen herra ollut, vaikka luulikin Mûmakia tytöksi.

Mûmak sen sijaan tiesi hyvin, ketkä ovat tyttöjä

ja yritti kovasti esiintyä edukseen.

Tytöt, joita oli siis kaksi, eivät olleet ollenkaan innostuneita

mutta poika jaksoi piirittää.

Minun oikea käteni on suunnilleen käyttökelvoton, joten mitään siitä kaikesta, mitä olin ajatellut tehdä, en tehnyt. Katsoin yhden pitkän leffan. Mûmak pelkäsi ääntä ja kuvaa ja kaikkea, mutta en laskenut sitä makkariin turvaan. Rentoutuikin sitten lopulta syliin nukkumaan. Se on mukava, kun se rupeaa tyytyväisenä ollessaan levittämään tassuistaan aivan ihanaa tuoksua ympäriinsä. Joten siitä tiesin, että metelistä huolimatta oli aivan tyyni, kun sai olla sylissä ja siliteltävänä. Ei kovin pitkään yleensä viihdy sylissä, mutta nyt ilmeisesti totesi, että varminta näin.