Aamulla pienessä tihkusateessa käytiin viemässä roskat ja sitten tehtiin lenkki bussipysäkkien ohi. Bussin odottajilla oli hauskaa, kun Mûmak jumitti ja jumitti ja jumitti. Se istuu tukevasti takamuksilleen, harottaa etujalkansa tiukkaan tanaan, nojaa taaksepäin ja katsoo siihen tyyliin, että minähän en tästä hievahdakaan vedit vaikka kuinka. Ei siinä tänäkään aamuna auttanut kuin napata koko pentu kainaloon ja kantaa sitä vähän matkaa eteenpäin. Sitten se taas kävelee ihan innolla siihen asti, kunnes päättää uudestaan jumittaa. Uhmaikä selvästi.

Kurssin jälkeen, kun tulin kotiin, odotti ihme tilanne. Ainakaan mistään ei löytynyt pissoja tai kakkoja eli oliko Mûmak ollut koko päivän mitään tekemättä. Kukaan ei nimittäin ollut sitä aamun jälkeen ulkoiluttanut. Kyllä se sitten pissata lorottikin tooosi pitkään, kun mentiin ulos. Minähän nappaan sen kainaloon välittömästi, kun tulen kotiin ja  kannan ulos. Kannan sen takia, ettei pissaisi matkalla. Syliinhän se nyt kuitenkaan ei tee.

Lenkillä sitten tavattiin taas tämä sekoitustyttö, joka on kuukauden Mûmakia vanhempi. Ja leikki maistui taas vaikka kuinka pitkään.

Välillä piti toki vähän levähtääkin

 ja sitten taas jatkettiin.

Yksi Mûmakin tosi hienoja puolia on, että se tulee kutsuttaessa ja  seuraa minua, kun lähden pois jostain tällaisesta leikkipaikasta. Siitä tulee aika hieno fiilis, kun oma koira tottelee.

Kotona sitten syötiin ja levättiin ja illalla vielä käytiin reilun tunnin kävelylenkki Heidin kanssa, joten luulisi yöunien taas maistuvan Mûmakillekin.