Sisäinen kelloni on siirtynyt talviaikaan. Heräsin perinteisesti viittä vaille kellonsoiton. Mûmak oli hilpeänä aamulenkillä. Olen pitänyt sitä mahdollisimman paljon irti taas, kun tuossa välillä tuli pidetyksi vain hihnassa koko ajan. Irti pidän sen takia, että oppii tulemaan luo ja on helppo ottaa kiinni, jos jotain yllättävää sattuu. Irtioleminen toimii loistavana palkintona. Mûmak on myös oppinut jo melkein sanan 'vapaa'. Pientä hiomista siinä vielä on. Tarkoitus on, että hihnan irroittamisen jälkeen odottaa 'vapaa' viestiä ennen kuin ryntää juoksemaan. Nyt se jo tunnistaa sanan ja tietää merkityksen, mutta ei välttämättä jaksa kauan sitä odottaa.

Oli ratsastuspäivä, joten lähdin ajoissa töistä. Mûmak oli silti tehnyt pissat lattialle. Tuoreudesta päätellen juuri silloin, kun kuuli minun tulevan. Asiasta taas keskusteltiin.

Ennen hummaamaan lähtöä otin taas pari kuvaa parvekkeella. Akku varoittelee, mutta ei suostu kokonaan sammumaan. Sitä yritän tappaa.  Kesäinen maisema siellä oli. Ja Mûmak näyttää ihan solakalta tästä kuvakulmasta.

 

Sen sijaan takaapäin näkyy leveähkö pylly.

Eihän Mûmak mikään läski ole, mutta kun ne muut lunnikoirat ovat aina niin ruippeloita. Norjassa kyllä on tuollaisia paksuja lunnikoiria ainakin yhden telkkariohjelman mukaan. Minulle sopiva tuo Mûmak on.

Ratsastustunti ei edelleenkään mennyt ihan nappiin, mutta jotain sain kuitenkin hevosessa aikaan, kun lopputunnista ihan kivasti välillä kulki. Huriveri taas vaihteeksi. On se ainakin ulkonäöltään ja luonteeltaan hieno. Vika on vain minun taidoissa, kuten tavallista.

Hummatunnin aikana oli alkanut lumisade ja jopa täällä Helsingin puolella oli lunta, kun kotiuduin. Ja lisää pyrytteli. Märkäähän se oli ja suli asvaltilta heti pois, mutta kyllä Mûmak vähän edes pääsi ilakoimaan. Oli sitä sen verran.

Tuosta kuvanottoajasta lumi on lisääntynyt jo melkoisesti. Jos koko yön sataa, pääsee Mûmak aamulla ihan kunnolla tutustumaan lumeen.