Taitaa se kesä tulla. Tänään näin ja kuulin ekan moottoripyörän.  Ei se Harrikka kuitenkaan ollut.

Aikaisin aamulla töihin menin ja bussilla, sillä kiire päivä oli edessä. Kamera sanoi sopimuksen irti, kun ekaa kuvaa yritin ottaa auringonnoususta. Ja töissä tietsikka sanoi sopimuksen irti, kun yritin sähköposteihin vastailla. Että irtisanomisia lähinnä. Minulla oli olympiavalmennusta ja vähän olen tuumaillut, että olisko tämä vika kerta sitä. Jos antais tilaisuuden nuoremmille. Nyt olisi muutenkin hyvä lopettaa. Oli nimittäin erittäin hieno ryhmä. Niiden kanssa oli mukava työskennellä. Melkein ikävä tuli.

Töiden jälkeen sitten lenkille. Sisällä mietin, että onko liikaa päällä, mutta kalseaa siellä oli auringottomissa paikoissa. Maasta hönkii hyytävän kylmää vaikka lumet ovat sulaneet vauhdilla.

Kohta päästään kotikallioita ylös.

Olen tässä jo useamman kerran noita koirien jätöksiä siunaillut, joten lienee oikeudenmukaista kuvata vähän ihmistenkin lumen alle hautautunutta elämää. Tällaista on ihan meidän talon kulmalla parvekkeeni alla. Minun parvekehan on tosin niin ylhäällä, ettei sinne paljon nämä sotkut haittaa.

Tervaleppäkorpi tulvi, mutta kävelytien reunoilla oli hyviä hankia piehtaroimiseen.

Jokin möykkykansa oli rakentanut asumuksia korven kätköihin, mutta eivät nekään Mûmakin mielestä hankia voittaneet.

Pellon ojissa vettä riitti, mutta Mûmakin huomion vei ohimennyt mäyräkoira, joka ei tullut moikkaamaan. Kuulemma uros, joka ei tykkää uroksista. Mûmak ei ymmärrä.

Eikä Mûmak ymmärtänyt sitäkään, mistä tällainen koroke oli tullut. Ei sitä tässä ennen ollut.

Koetilan teitä oli aurattu ja hyvin näkyi, miten paljon korkeammalla ladut olivat olleet. Ladut ovat nyt menneen talven lumia, eikä hiihtäjiä enää ole liikkeellä. Nyt kaikki juoksevat.

Kotona vielä vilkaistiin kauiniin keltaista auringonlaskua.

Se on huomenna taas viikko puolivälissä tai ainakin keskiviikossa.