Ankea aamu. Minulla ei Mûmakilla. Päätä särki. Nukuin pitempään kuin normaalisti ja hoidin perusaamujutut kuin unessa. Mietin kovasti töihin menoa, mutta velvollisuudentunen voitti. Tosin aika saamaton päivä oli.

Mûmakin kannalta taas mitä mainioin. Kaikki kakat ulos ja sisäpissat paperille. Olen aika tyytyväinen.

On opeteltu myös aktiivisesti paria uutta juttua. 'Kierrä', mikä tarkoittaa, että jos koira ja naru menevät pylvään eri puolilta, koira kiertää en minä. 'Anna olla' mitä olivat kuulemma Hennankin kanssa opetelleet. 'Anna olla' tarkoittaa minkä vain asian ohittamista ottamatta sen kummemmin kantaa eli ei kannata haukku ihmisiä tai juosta polkupyörien perään tms. Kumpikaan ei tietenkään ole vielä hallussa, mutta aikanaan on.

Iltalenkillä mentiin taas ihan pieni kierros, kun oli niin tukahduttavan lämmin ja minun pääni edelleen vähän yhteistyöhaluton. Lenkki sitten kuitenkin venyi, kun alettiin törmäillä tuttuihin ja tuntemattomiin koiriin kuten esim. tähän vanhaan herraan.

Vanha herra ei ollut hillittömän innostunut Mûmakin lähentelyistä, mutta kiltisti kuitenkin tutustui. Mûmak olisi mielellään vähän riehunut, mutta ei sitä vanhat enää jaksa. Mutta ei huolta. Toisesta suunnasta tuli nuori neiti, joka jaksoi riehua.

Viisikuukautinen, suunnilleen Mûmakin korkuinen, mutta tukevampirakenteinen pentu pyöritteli Mûmakia kummasti. Painivat aika pitkään, mutta lopulta sitten katsoin parhaaksi lähteä Mûmakin kanssa kotiinpäin, kun näytti väsähtäneeltä.

Olikin sitten aika valmis nukkumaan. Nyt tosin heräsi vähän häsläämään, mutta varmaan pian taas nukkuu.