Eihän me aamulla sen pitempään nukuttu vaan jo seitsemältä käytiin lenkillä. Aika nopea lenkki taas tehtiin, mutta ei se haittaa. Minulla olikin nälkä ja "pomolla" tietenkin aamukahvihimo. Minä olen ruvennut syömään vähän paremmin. Mutta siitä massasta en kyllä tiedä, onko sitä sen enempää kuin ennenkään. Kulutan syömäni tehokkaasti. Sitä tuo "pomo" jaksaa ihastella, kun aina teen vain sellaisia tiukkoja kovia pökäleitä. "Pomo" on vähän hysteerinen tuon kakkapuolen kanssa sen edellisen lunninsa takia.

Aamuaurinko oli kaunis. Pitihän sitä minunkin yrittää kuikuilla, kun "pomo" tietenkin taas kameroineen hääri parvekkeella.

Tuolla, mihin katselen, näytti tältä:

ja toisessa suunnassa taas tältä

"Pomo" on tänään ollut vähän saamaton. Se kuulemma taistelee tautia vastaan, kun nyt ei sopisi sairastua. Mutta sai se niiskutukseltaan kuitenkin pakastimen sulatettua. Parveke oli täytetty jollain purkeilla, niin etten päässyt katsomaan, olisiko ulkona ketään.

Se, että takaosani näyttää noin massiiviselta, johtuu vain kuvakulmasta. Meillä ei liho kuin "pomo".  Mutta näettekö nyt, ettei tuosta mihinkään pääse. Kävin tarkastamassa pakastimen ja sanoin, että rahtaa purkit takaisin. Pakkasluntakin vähän viskoi. Kohtahan ne olisi peittyneet lumeen koko purnukat.

Pakastin oli tyhjä ja kuiva. Silloin kun se suli, minä söin jäät sen minkä ehdin. "Pomo" ei silloin komentamiseltaan ehtinyt kuvia ottamaan.  Kuulin, kun se puhui tyttärensä kanssa siitä, että minä en reagoi kieltoihin mitenkään. Miksi ihmeessä minä niihin reagoisin?  Pakastin oli kuitenkin kunnossa ja "pomo" raivasi kamat pois parvekkeelta.

Aurinko paistoi niin, että varjon heitti seinälle vaikkei se kovin kirkkaalta näyttänyt, kun udun takaa valaisi.

Kaupungin piiput taas tupruttivat täysillä.

"Pomo" minulle kertoi, että ilmassa on sellainen inversiokerros, jossa lämpötila vaihtuu ja siksi savu ei nouse tuon ylemmäs vaan jatkaa sivulle päin. (...sen piti päästä leuhkimaan tiedoillaan, jotka ei ketään kiinnosta... )

Kyllähän me lenkit tehtiin

 ja ruoat syötiin kuten normaalistikin. Pakastimen sulatus toi esiin minulle tarkoitetun paistijauhelihakananmunajutun. Se oli hyvää.  "Pomo" nukkui taas nojatuolissa päikkärit, joten jaksaa sitten illalla pitempään. Saunassa se kävi ja istuu nyt telkkarin ääressä muka neulomassa, mutta tiedän, että kohta se alkaa syödä taas. Niin se aina tekee. Minä odotan, jos jotain tippuisi lattialle.