Aamulla kävin juoksemassa pienessä tihkusateessa. Mümak alkaa aika hyvin osata 'heihei' ilmaisun. Se tajuaa myös, ainakin joskus. 'istu'. Mutta 'ei' ei mene vieläkään jakeluun missään vaiheessa. Mümak ei vain ymmärrä, mitä 'ei' tarkoittaa.

Tänään nukuttiin paljon. Minäkin nukuin pari tuntia päiväunia. Tarttuukohan tuo uneliaisuus? Olisi ollut hyvä sää mennä kasvimaalle, sillä sade nimittäin taukosi melkein heti lenkkini jälkeen, mutta minua laiskotti. Nukkuminen tuntui paremmalta ratkaisulta.

Illalla minun piti kuitenkin mennä töissä käymää. Otin Mûmakin mukaan tutustumaan biokeskukseen. Bussimatka meni hyvin, koska samaan bussiin sattui toinekin koira, jota Mûmak seurasi koko ajan häntäänsä heiluttaen. Edelleenkin koirat ovat Mûmakin mielestä aina ihania ja varmaan siksi se pelästyy niin paljon, jos koira alkaa rähjätä. Ei ymmärrä, miksei kaikki halua olla hänen kavereitaan.

Töissä Mûmak löysi yllättäin heti johtokasan pöydän alta.

Jotta olisin saanut tehdyksi edes jotain, minun oli pakko nostaa Mûmak pöydälle, jossa se pysyikin ihan hyvin.

Kotimatkalla satoi ja ehdittiin vähän kastua ennen bussin tuloa. Bussissa Mûmak nukahti syliin sen kymmenen minuutin aikana, mitä matka kesti. Eli alkanee tottua matkusteluun, kun pystyy nukkumaan.