Oli mukava aamu. Lenkillä käytiin sen verran aikaisin, ettei ketään muuta vielä ollut liikkeellä, joten Mûmak sai juosta ja telmiä irti. Innostui ympyrää vetämään häntä suorana ja piehtaroimaan jäisellä nurmikolla. Sisällä enimmäkseen purki energiaansa omiin virikeleluihin eli vessapaperirulliin, joiden sisään on piilotettu namupaloja. Mutta oli sen pakko välillä penkoa näitä tavararöykkiöitä, jotka odottavat minun toimenpiteitä. Ulkona vain oli niin kaunis aamu, että meinasi aika mennä sen ihasteluun.

Kuten arvata voi, tavararöykkiöille ei päivän mittaan sittenkään mitään tapahtunut. No, vähän on Mûmak niitä järjestellyt. Minä siivosin helpompia kohtia. Ikkunoita pesin ja tilkitsin, kun taas on ruvennut kostetutta kerämään. Sisäikkunat ei ole tiiviit. Lämmintä ilmaa virtaa kolminkertaisten ikkunoiden väliin. Se tekee muuten kuusi pintaa pestäväksi joka ikkunan kohdalla.  Tänään olikin hyvä päivä pestä ikkunat. Huomenna pitäisi sataa ja täällä yläilmoissa ikkunat on likaiset heti, kun vähänkin sataa.

Lattioitakin sitten pestiin Mûmakin kanssa yhdessä. Onneksi Toluvesi oli sen mielestä sen verran pahanhajuista, ettei sitä juonut. Ikkunapesuvettä yritti koko ajan litkiä. Ja parhaansa mukaan myös jättään nenänjälkiä niihin kaikkiin kuuteen pintaan. Siivoaminen oli sen verran rankkaa, että pakko oli välillä käydä parin tunnin lenkillä kauniissa auringonpaisteessa.

Kun sitten lopulta päästiin niin pitkälle, että laitoin päivän parvekkeella lojuneet matot lattialle, Mûmak taas villiintyi. Voisi epäillä sen vihjailevan, että useamminkin voisin siivota.  Mûmakin villiintymisestä seurasi sellainen ikävä juttu, että tyttökaverin täytteet alkoivat vuotaa ulos. Se joutui nyt jäähylle odottamaan, milloin viitsisin kursia sen kokoon. Pyrstön toinen kärki, jota Mûmak kaikkein innokkaimmin lutkuttaa, petti. Mutta helppohan se on korjata. Saa kuitenkin odottaa, kunnes tämä makkarinkin kaaos on siivottu.

Villiämisestä seurasi myös väsy.