Kaunis aamu, joten oli ihan odotettavissa, että taas oli edessä matka kasvimaalle ennen kuin olin edes kunnolla herännyt. Mutta samahan se, missä sitä päivänsä viettää.

Ensi alkuun vähän eilisiä sipuli-istutuksia tutkailin

mutta tänään keskityttiin enemmän noihin mansikoihin.

Ymmärsin, että tarkoitus on kaivaa kaiken roskan alta ne mansikantaimet esille.

Mutta eihän tuolle "pomolle" mikään kelpaa. Sain kiellon koskea mansikkamaahan. Olisi kuulemma riittänyt pienempikin kolo.

"Pomo" siirtyi perkaamaan maa-artisokkapenkkiä. Tuollainen pieni, pyöreä maa-artisokka onkin erinomainen pallo.

Sieltä penkistä nousikin melkoinen kasa mukuloita. "Pomo" kumosi ne kompostin viereen odottamaan jotain tulevia toimenpiteitä. Minusta aika turhaa tuollainen haaskaaminen. Jokaisesta mukulastahan kasvaa hieno kasvusto, joka leviää tehokkaasti, tekee uusia mukuloita ja täyttää näppärästi kaiken tyhjän tilan.

Joten päätin istuttaa ne kaikki vadelmapensaan viereen. Siellä ne kasvaisivat ja ilahduttaisivat meitä kaikkia. Mutta kuten varmaan arvasitte, ei sekään kelvannut. Tylsää!

Käytiin sentään pienellä metsäkävelyllä ennenkuin kotiuduttiin. Tänään oltiinkin palstalla vain kolme tuntia.

Kun aamuruoan saa puolilta päivin, on oikeutettu pieniin nokosiin. Pomo tosin ei nokostellut vaan pesi ikkunan ja tiskasi ja kokeili uutta soseutuskonettaan ja tiskasi taas. Sitten se imuroi ja teki sellaisen aamuksijärjestykseensiivouksen, mitä se joskus harrastaa. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että keittiössä näyttää siltä kuin olisi siivottu. Ei siis mentykään enää uudestaan palstatöihin. Käytiin kuitenkin iltalenkillä.

Pääsin lähikalliolle ja irti siellä. Siitä minä tykkään.

Lenkin jälkeen tultiin kotikallioita pitkin takaisin. Siellä on taas räksä pesintäpuuhissa, kun niin hääräsi meidän ympärillä, varoitteli ja yritti ohjata meitä poispäin. Tuossa se puussa istuu ja karjuu. Käänsin sille selkäni. Ei sen puuhat minua kiinnosta.

Sen sijaan nuo maassa rapistelevat myyrät on mielenkiintoisia. Näettekö kun hiivin hienosti.

(kuvaajan huomatus: ei pysy kamera mukana näissä väreissä ja valoissa)

Ilta sitten perinteisesti eli minä nukuin, kun sain taas ruokaa ja "pomo" puuhasteli jotain kirjojen ja lehtien ja telkkarin kanssa ja mutisi jotain töistä.

Ai niin, tokihan me otettiin ne pakolliset auringonlaskukuvat.