Yöjuoksujen jälkeen heräsin kuitenkin suht aikaisin. Uupunut olo oli, mutta kun ei nukuttanut niin ei nukuttanut. Mûmakia näytti nukuttavan, joten join aamukahvit rauhassa ennen lenkkiä. Lenkillä olikin sitten jotain aivan kauheaa. Urheilukentällä ihmisiä ja kojuja, kovaäänistä möykkää ja jopa jotain pamauksia.

Ei meinannut Mûmak päästä mitenkään eteenpäin. Ja kun samaa reittiä vielä kotiin palattiin, piti kotonakin ikkunasta kuikuilla, onko siellä vaaran merkkejä. Minä en mitään vaaran merkkejä nähnyt, mutta uusia penkkejä pinokaupalla.

Toivottavasti tämä tarkoittaa uusia penkkejä tuonne ulkoiluteiden varrelle. Minä en niitä kaipaa, mutta usein olen törmännyt iäkkäämpiin ihmisiin, jotka valittelevat lepopaikkojen puutetta. Kun ihmiset yrittävät pitää huolta itsestään ja kunnostaan jokapäiväisillä kävelyretikillä, olisi ihan asiallista, että heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Useampi on sanonut, että arveluttaa kävelemään lähteminen, kun pitäisi jaksaa niin pitkään kulkea yhteenkyytiin. Eikä vanha ihminen voi kivellekään istua, kun ei sitten pääse sieltä ylös.

Päivä meni aika saamattomasti, kun väsy oli koko ajan. Pyykillä sentään kävin, mutta muuten lähinnä oleilin. Ja tietenkin koiralenkit hoidettiin, mutta nekin aika pieninä ja lähitienoilla. Se ei Mûmakia haitannut, kun oli mahdollisuus tavata tuttuja. Sattui välillä oikein pikkukoirien kokoontumisajot. Täplä on tuossa porukassa ainoa narttu ja sen huomaa Mûmakin ryhdikkäästä olemuksesta.

Jostain syystä tänään oli hirveästi lintuja liikkeellä. Monenlaisia lintuja isoissa parvissa ja myös yksittäisempiä, mm. pari tikliä, joista en tietenkään kuvaa saanut. Joten laitetaan tämä kottaraisparvikuva sen tilalle.

Kottaraiset viihtyivä maassa, mutta suurin osa parvelijoista näytti olevan täällä pihlajanmarjojen takia. Marjoja on runsaasti, mutta äkkiä ne on syöty, jos tällaiset lintumäärät täällä viipyvät. Toisaalta, kun mentiin Jawaa hakemaan, ei missään ollut enää linnun lintua. Mutta Jawa saatiin meille.