Aamulla Mûmakilla olikin jo kiire pissalle, kun oli melkein seitsemän ennen kuin herättiin. Jaksoi kuitenkin odottaa, että sain päälleni ja vein ulos. Aamukahvin jälkeen minä kävin juoksemassa ja sitten taas Mûmak ulos. Tarkoitus oli tehdä hyvin pikainen lenkki, mutta yksi alempien kerrosten koirista intoutui leikkimään, niin että siinähän sitä aikaa vierähti. Ja kun sisälle päästiin, ei muuta kuin vaatteiden vaihto (minulla, Mûmak ei ole vaihtanut turkkia sen jälkeen, kun pääsi pentukarvasta eroon) ja metroasemalle. Tapasin yhden tutun Itiksessä ja tehtiin parin tunnin lenkki helteessä ja auringossa. Minä tietenkin vähän kärväytin taas naamaani, mutta Mûmak hankki vilvoitusta itselleen Mustapurosta.

Aurinko oli niin kirkas taas ja varjot syvät, että koirankin väri vaihteli kummasti kuvauskohdasta riippuen.

Olin ajatellut, että jollain purokävelyllä Mûmak joisikin, mutta ei sitä kauheasti juominen innostanut. Oli minulla vettä tietenkin pullossa ja kuppi mukana, mutta ei sekään oikein maistunut. Ehkä se kahlailu helpotti kuumuutta. Mûmak olisi mielellään kahlannut vaikka koko matkan Mustapuroa pitkin, mutta minä en halunnut jalkojani kastella, joten välillä käytettiin teitä ja polkuja.

Mûmak aloitti myös terassielämän tällä reissulla. Hyvin oli tottuneesti tuopin ääressä. Nukahti melko pian pää käsivarrellani. On kyllä mukavaa, kun se nykyisin on jo niin tottunut tähän reissaamiseen, että nukkuu missä vain.

Metroasemalla olikin jo taas ihan skarppina tarkkailemassa ympäristöä.

Kotiuduttua otettiin yhdessä päikkärit ennen iltalenkkiä. Iltalenkilläkin oli uusia leikkikavereita, joiden kanssa voi peuhata. Nyt Mûmak jo nukkuu, mutta minua ei tietenkään nukuta niiden päikkäreiden takia.

Ja Mûmakin toinen alakulmahammas on melkein irti. Varmaan se onnistuu taas hukkaamaan sen. Olen yrittänyt nykiä sitä, mutta vielä on liian tiukasti kiinni. Ehkä tämän koiran hampaita ei jää säästöön.