Minä sitä vain herään aikaisin oli loma tai ei. Mûmak nousee siinä vaiheessa, kun huomaa, että alan pukeutua. Aamulenkille tietenkin. Tänä aamuna olikin oikein Mûmakin mieleinen lenkki. Paljon koskematonta lunta ja tuulen kasaamia isoja kinoksia, joihin oli kiva hyppiä. Tykkää selvästi lumessa meuhkaamisesta, kunhan vain ei ole liian kylmä. Ja kun ollaan aikaisin liikkeellä, voin antaa Mûmakin pyyhältää vapaana ja kulkea itse teitä pitkin. Tuuli oli enimmäkseen puhaltanut lumet pois teiltä, joten minullakin oli kivaa.

Minä vietin leffapäivän. Henun kanssa käytiin 'Planeetta Maa' katsomassa. Oli vähän pettymys. Juoni hukassa, jotenkin sekava. Kauniita kuvia toki, mutta kun on nähty tällaisia loisto-otoksia kuin 'Siivekäs muutto' tai 'Pingviinien matkassa', oli odotukset turhan korkealla. Mutta onpa nyt nähty tämäkin. Kotona sitten jatkoin Pottereita. Ne nyt ovatkin kovin sivistäviä, kun niissä on vain englanninkieliset tekstit. Tulee kielitunti siinä samalla.

Mûmak jatkoi joululahjojensa järjestelmällistä tuhoamista. Puruluutkin pienenevät kiitettävästi ja Kettutyttö menettää karvojaan tiiviiseen tahtiin. Kohta taitaa häntäkin olla kateissa. Mûmakin ote nyppimiseen on tiukka.

Käytiin me iltapäivällä pitkällä lenkilläkin, kun sää oli suotuisa. Lunta satoi, mutta pakkasta ei ollut kuin joku kuutisen astetta. Koirapuistoonkin yritettiin, mutta siellä yksi narttu ei antanut Mûmakille hetken rauhaa. Puremaan pyrki ja ärhenteli vaikka Mûmak yritti häntä koipien välissä juosta karkuun. Kun Mûmak tuli turvaan minun jalkojen väliin, tuli narttu siihenkin päälle pyrkimään, eikä tippaakaan välittänyt, kun työntelin sitä pois. Omistajansa huudoille ei korvaansa lotkauttanut. Me lähdettiin pois vaikka siellä olisi ollut yksi tosi kiva leikkikaveri, jonka kanssa aattona peuhattiin. Mennään taas joskus toiste kokeilemaan.