Hyvin meni yö. Ei mitään valituksia vaan molemmat pojat nukkuivat sikeästi. Tosin viiden jälkeen Mûmak sitten alkoi vääntelehtiä levottomasti. Ukkonen oli nousemassa. Salamoi ja etenkin jyrisi, mikä siis oli aivan kauheaa. Nousin ylös, kun kerran nukkumisesta ei mitään tullut. Ja fiksusti vein koirat ensin aamulenkille. Peruslenkki tehtiin ja alaovelle ehdittiin, kun sade alkoi. Oli paljon mukavampi katsella sitä sisältä, kun tiesi, ettei nyt ole mikään kiire mihinkään.
Puolenpäivän jälkeen näytti, että sade hellittää, joten otin koirat ja lähdettiin lenkille. Päätin viedä ne koirapuistoon huvittelemaan, koska ajattelin, että siellä tuskin ketään on. Eikä siellä ollutkaan, joten pojat saivat juosta kahdestaan. Mitä nyt välillä ohikulkevien koirien perään ryntäsivät. Tosin siinä oli se aita välissä.
Kovin kauaa ei ehditty puistossa olla, kun rupesi salamoimaan, jyrisemään ja satamaan. Mûmak taas jyrinää pelästyi. Siispä lähdettiin pois. Mutta ennen kuin ehdittiin kotiin, sade alkoi taas hellittää. Päätin, että kun kerran koirat on valmiiksi märkiä, niin tehdään kunnon lenkki. Viikin pelloille suunnistettiin ja mitä pitemmälle ehdittiin, sitä selkeämmäksi sää kävi. Varmuuden vuoksi pidin molemmat narussa kiinni, kun Mûmak oli niin herkällä tuulella äänille jyrinöiden takia. Mutta ei se kuitenkaan niin peloissaan ollut, ettei olisi keppejä voinut jemmailla.
Kun ilma kerran oli hyvä, käveltiin koirapuiston ohi ja poikettiin sisälle, kun ei siellä taaskaan ketään ollut. Nyt oltiinkin sen verran, että molemmat pojat ehtivät kunnolla juosta vilistää. Jawa innostui hankaamaan selkäänsä katajaan. Pitäisköhän sitä tässä joku päivä harjata, kun taitaa kutittaa. Oli koomisen näköinen, kun niin tosissaan kaikilta puolin hinkkasi selkäänsä. Mûmak tyytyi vain tarkkailemaan tilannetta.
Mutta heinän syöntiin molemmat innostuivat tosissaan. Aikani katseltuani, päätin, että tämä kasvisateria riittää. Suunnistettiin sitten kotiin vielä pienen mutkan kautta, jotta olisi tullut kunnon lenkki.
Minä kävin sitten hummaamassa, kun kerran oli keskiviikko. Sen jälkeen tehtiin taas reilun mittainen lenkki. Ja lenkin jälkeen oli ruoka. Tarjoilin molemmille normaalin iltapalan lisäksi keitetyn kananmunan. Tykkäsivät. Ja sitten alkoi puruluuleikki. Jawahan sen ensin nappasi ja Mûmak kyttäsi.
Sitten oli Mûmakin vuoro ja Jawa kyttäsi.
Mutta Jawa väsähti ja vain Mûmak ja kettutyttö jäivät luita kaluamaan.
Mutta lopulta uni voitti kaikki.
Ja lopuksi pieni pilviosuus.
Vähänkö kauhistuin aamulla. Sateenkaaren päästä löytyy aarre ja minusta näytti ensin, että tämä loppuu työpaikalle. Onneksi kuvasta näkyy tarkemmin. Ei se olekaan työpaikka.
Siitä ilosta laitan vielä yhden aamutaivaskuvan. Kauniin.
Kommentit