Verenimijöitä kuulemma riittää tänä vuonna. Siihen on helppo uskoa. Pienellä koiralenkilläkin tulee melkein elävältä syödyksi. Pitää hoputtaa Mûmakia liikkumaan nopeammin. Tämä on Mûmakin mielipide asiasta:

Hyvähän se on irviä, kun on suojattu punkkiliuoksella kaikkia verenimijöitä vastaan. Toista se on minun, jota itikat vielä lämpimästi rakastavat. Hyvä puoli tässä kaikessa on, että ihminenhän tottuu kaikkeen, itikoihinkin. Alkukesästä ne tuntuvat aivan hirveiltä ja jättävät jälkeensä vuorenkokoisia paukamia, mutta loppukesästä voi jo jotenkin elää. Ja talvella niitä harvemmin on.  Siis itikoita. Paukamia tulee sitten jostain muusta syystä.

Mûmakia kadutti irvistelynsä. Minä lohdutin, että kyllä sitä ruokaa tulee ja lenkille pääsee vaikka välillä vähän irvistelisikin.

Ei savua ilman tulta? Savua näkyi, tulta ei. Mutta kait jossain sitten oli se tulikin.

Mitäs muuta tästä päivästä voisi sanoa. Töissä ja qikungissa. Kylmä aamu, lämpimämpi päivä. Ja olisko tämä sellainen aurinko-valaisee-osan-maisemaa-kuva.