Aamulla satoi ihan kunnolla lunta. Oltiin liikkeellä aikaisin, pimeässä, yksin. Muut eivät ilmeisesti viitsi sunnuntaisin nousta niin aikaisin. "Pomolla" on se matkakuume, joka herättelee sitä.
Oli mukavan leppoisa ilma. Lumihiutaleet olivat suuria ja aika märkiä.
Lumikin oli märkää ja pehmeää, upottavaa.
Minulla ei ollut valjaitakaan, jotta salamalla sai parempia kuvia. Minulle kyllä sopii valjaattomuus erinomaisesti.
Kun ulkona ei voinut paljon kuvata, - kamera tahtoi peittyä lumeen, niin paljon satoi - mentiin tietenkin parvekkeelle. Kuten huomaatte lumi tarttui hyvin helposti. Pikkuisen kun nuuhkaisin maata, oli jo kinos nenällä. Ulkoa tullessa "pomo" oli kuin lumiukko tai ehkä -akka, lumen peitossa kuitenkin.
Alkoi siellä poluilla jo olla muitakin liikkujia, joten katseltavaa riitti. "Pomo" ihasteli kauniita maisemia.
Kunnon talviaamunäky levittäytyi kaikkialla. Ja taivas oli niin hempeä, kun tuli vähän taukoa sateeseen.
Aurinkokin yritti jossain vaiheessa punkea esille, mutta joutui jäämään piiloon, kun uusia lumipilviä vyöryi taivaalle.
"Pomo" vietti päivänsä siivoten ja pääsi jopa niin pitkälle, että pesi nenäni jäljet ikkunasta, joten voitiin ottaa ikkunastakatsomiskuvia.
Lumisade oli lakannut ja maisema näytti aurinkoiselta, joten ehdottelin lenkkiä
etenkin, kun kentällä näytti olevan naapurikoiria.
Mentiin me sitten ulos, mutta kaverit kuljeskeli vähän eri reittejä kuin me. Tyttömäisen tuulahduksen toi tuuli nenääni, joten piti tarkistaa, kannattaisiko ryntäillä. Niin kaukana olivat kuitenkin, että ei tuo hihna olisi yltänyt. Pysyin siis tyynesti vain paikallani.
Ei minua hävetä se, että jahtaan noita tyttökoiria. Ihan muuten vaan työnnän pääni pensaaseen tai ainakin penkkaan.
Viilentää mukavasti ajatuksia.
Lumisateisesta aamusta kehkeytyi ihan kiva päivä. Aurinko suorastaan häikäisi ennen laskemistaan.
"Pomolla" oli joku ihme hössötys päällä. Saatuaan siivotuksi rupesi sotkemaan. Levitteli tavaroita. Ennikin tuli tuomaan jotain juttuja lisää.
Pakkaamisesta puhuivat. Minä en tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta kovasti tuntui töitä teettävän.
Tällainen uusi laatikko ilmestyi sängylle. Oletan, että se on minua varten. Ihan hyvä tässä on istua.
Mahtuu tähän lepäilemäänkin. Kettutyttöä yritin myös saada tänne, mutta se jäi tuonne reunalle kuikuilemaan.
Tässähän mahtuu nukkumaankin ihan hyvin.
"Pomo" yrittää häätää minua pois. Tämä on kuulemma matkalaukku, johon pitäisi pakata matkalla tarvittavia tavaroita.
Nyt on pakattu. Eipä sitä muuta ihminen reissussa tarttekaan.
Minä lähden reiluksi viikoksi lomailemaan ja vaikka Mûmak pakkasi itsensä mukaan, se joutuu kuitenkin jäämään kotiin. Jawa, Henu ja Thomas tulevat hoitamaan sitä tänne meidän kotiin. Luulen kuitenkin, ettei Mûmakin aika riitä blogin päivittämiseen, joten tähän tulee nyt taukoa. Pitäkää tekin hauskaa. Palaan matkan jälkeen kertomaan lisää Mûmakin kuulumisia.
Kommentit