Tuulista, välillä sateista, välillä aurinkoista, viileää, sellainen juhannusaatto oli tänä vuonna. Siivosin ja Mûmak avusti innolla. Jaksoi sitten nukkua, kun kävin Itiksessä vähän shoppailemassa.  Ja kun palasin, oli tosi ihanan innoissaan. On se kuin elävä pehmolelu koko koira.

Lenkeillä pysyteltiin taas lähinnä näillä kotikallioilla, joissa märän koiran tassut helposti luistavat.

Tutkittavaa riittää onneksi näillä kotinurkillakin päivästä toiseen.

Ja aina vain kasvavasta heinikosta riittää iloa jatkuvasti. Siinä on kiva kieriskellä ja juoksennella.

Sohvalla peuhatessa sattui sellainen ikävä juttu, että Mûmak tempaisi korvarenkaani irti ja oletettavasti nielaisi sen. Soitin pieneläinsairaalaan ja tietenkin näille tuleville eläinlääkäreille myös. Pieneläinsairaalan päivystys käski kokeilla oksettamista ja ellei se auta niin sitten vain odotella. Ellei oireita ilmene, oletus on, että rengas tulee aikanaan pois. Mûmak kyllä oksensi kaiken sulamattoman ruokansa, kun oli juuri vähän aiemmin syönyt tukevasti, mutta ei rengasta näkynyt. Nyt nukkuu uupuneena ja minä vähän stressaan.