Se oli kaunis aurinkoinen maanantai. Töissähän se meni eli ihan hukkaan. Tosin en tiedä, olisiko ollut tulokseempaa löhötä kotona.  Mûmak olikin päivän mittaan kunnostautunut pissailemalla useampaankin kohtaa, paperillekin mutta etenkin paperin ulkopuolelle. Kun sitten töistä kotiuduin ja siivosin sotkun, vein Mûmakin koirapuistoon pitkästä aikaa. Toivoin, että siellä olisi ollut riehuntaseuraa, mutta ketään ei ollut koko puistossa. Hyvin Mûmak kuitenkin yksikseenkin siellä juoksi ja temmelsi. Lähes tunti oli jo oltu, kun sitten yksi spanieliuros uskaltautui paikalle. Tai ei se uros pelännyt, mutta omistaja pelkäsi tappelua. Ei siitä tietenkään mitään tappelua tullut. Kerran vähän ärähti tämä aikuinen uros ja sen jälkeen Mûmak pysytteli kunnioittavan välimatkan päässä. Olisivat varmaan hyvinkin tulleet toimeen keskenään, mutta omistaja oli niin peloissaan, ettei antanut koirien yhtään kuonotella. Kun tämä pari sitten lähti, seurattiin mekin melko pian. Ilta on mennyt kotosalla. Mûmak on aika väsy. Varmaan taas tämä lämpökin vaikuttaa. Eikä tänään ollut edes kovin suuri ruoan menekki.

Pitää vielä lisätä, että iltalenkillä sitten Mûmak pääsi taas peuhaamaan yhden tutun pennun kanssa. Siinä tuli energiaa puretuksi oikein kunnolla. Joka lenkillähän me tuttuja tavataan, mutta harvoin sattuu niin, että noita samanikäisiä pentuja nähdään, vaikka täällä on nyt oikea pentubuumi meneillään. Ja vaikka tavattaiskin pentuja, ei välttämättä molemmilla ole aikaa jäädä leikittämään kavereita. Tämä vielä sattui olemaan sellainen, että omistaja uskalsi laskea sen irti, joten saivat juosta kunnolla.