Aamulenkillä tavattiin pitkästä aikaa Pyry nuorukainen. Mûmak olisi mieluusti vähän leikkinyt, mutta Pyry halusi hyppiä selkään ja hihnat olivat pahasti tiellä, joten ihan vain vähän leikkitelmimistä. Mutta olihan se mukavaa kuitenkin. Aamulenkillä oli aika ihanteellinen ilma. Tosi kaunista. Lunta satoi, mutta kun ei tuullut, niin sade oli pelkästään miellyttävää.

Sen verran kiire minulla kuitenkin oli aamukahville, etten vienyt Mûmakia mihinkään irti juoksentelemaan vaikka vähän peruslenkkiä pitemmällä käytiin.

Niin oli kaikkialla kaunista, että ihan pakko oli kaiken siivoamisen - vai olisko se paremminkin ollut sotkemista  - lomassa käydä parvekkeella kuikuilemassa lumisia maisemia. Ja Mûmak oli tietenkin mukana.

Iltapäivällä ajattelin ensin tehdä vain pikalenkin, mutta ulkona tulin toisiin aatoksiin, oli niin hieno ulkoilusää. Vein Mûmakin koirapuistoon. Siellä oli dopperinuorukainen, mutta sen omistaja ei uskaltanut jäädä meidän kanssa paikalle. Pelkäsi, että leikit on liian rajuja. Mûmakia ei tuntunut yksinäisyys haittaavan, vaan se otti kaiken irti isosta puistosta.

Minä siinä menoa seuratessani ajattelin, että eihän tämä elämä nyt oikeasti voi olla niin kiireistä, etten edes kunnon koiralenkeille ehdi, kun kuitenkin tykkäisin kuljeskella remmin päässä. Tietenkin se on ihan eri juttu, kun on kaksi remmiä ja kaksi päätä, mutta kuitenkin. Pitäisi yrittää ehtiä koirapuistoon Jawankin kanssa. Saisivat molemmat juosta tömistää kunnolla. Toki aina on olemassa se vaara, että puistossa on vääränlaisia koiria, mutta pääseehän siitä ohi. Kait? Saattavat pojat panna hanttiin. Mutta siis harkinnassa on pitemmät koiralenkit ja vähemmän stressiä.

Piti Mûmakin kyllä välillä vähän tähystää, josko jostain tulisi kamuja. Mutta ei tullut kuin hiihtäjiä, joita sitten riittikin. Ja kotiinkin piti lähteä.

Enni tuli illalla rakentamaan loput laatikostot uuteen hyllykkööni. Täytyy ottaa siitä kuva vaikka huomenissa, vaikkei se ihan valmis vielä olekaan.

Mûmakille ostan sitruunpannan. Se on nimittäin oppinut sellaisen inhottavan tavan, että rupeaa haukkumaan, kun kuulee hissin tulevan ylös. Lopettaa kyllä, kun hissin ovi aukeaa eli kuvittelee, etten minä tiedä. Aika toivotonta selittää, että "suu kiinni!", jos on itse vielä hississä ja koira haukkuu sisällä. Ärsyttävää!