Viiden viikon vesijuoksukurssi loppui tänään. Kerran viikossa sitä juoksua harjoiteltiin. En minä paljon mitään oppinut. Olen vähän jähmeä. Mutta tiedänpähän, miten treenata jatkossa, jos haluan opetella vesijuoksemaan. Suurin ongelmani oli kuulemma, että kallistuin liikaa eteen. Pitäisi pysyä pystyasennossa eikä valua uimasilleen. Mutta nämä ovat minun ei Mûmakin ongelmia. Mûmakilla ei oikeastaan ole ollutkaan tänään ongelmia. On ollut loistavalla tuulella koko päivän. Löysi tyynyn tyttöystäväkseen ja sen kanssa on kivaa pitänyt. Ja ulkona on Mûmakin mielestä ollut kaikin puolin hauskaa. Tykkäsi jopa siitä, kun harjasin irtokarvaa pois. Heittää talviturkkia tiehensä ja siinä samalla näyttää vaihtavan nahkansakin kokonaan. Sen verran paljon hilsettä irtoaa.

Aamulla maa oli jäässä kylmän yön jälkeen. Se tuntui Mûmakin turkista kivalle.

Illalla laskin tuohon meidän nurmikentälle juoksemaan. Muisti selvästi viime kesästä, että tämä on se kiva paikka. Viiletti kuin viimeistä päivää edestakaisin. Vanhan arvokas Dani katsoi vähän pitkään moista hulluutta.

Illalla vielä auringonlaskunhohteessa luotiin tutkiva silmäys valtakuntamme. Kaikki oli hyvin.