Tällaisina päivinä joutaa hyvin töissä olemaan, kun mikään ei huvita. Nyt on vielä sellainen aika, että jos nyt teen kaikenlaista valmiiksi, selviän opetusviikoistani helpommalla. Joten töitä siis vain.

Mûmak oli eilen niin flegmaattinen, että ajattelin jo luopua koko dappikokeesta. En minä nyt sentään halua sellaista koiraa, joka vain nukkuu. Mutta ehkä se todella on stressannut liikaa viime aikoina ja vasta nyt pääsi rentoutumaan. Tänään se on kyllä ollut aika vilkkaalla tuulella, joten ei tuo flegmaattisuus ihan loppuelämäksi jäänyt.

Aamulla olin hyvissä ajoin pysäkillä jäätymässä, joten aamukuvia ei ole. Kuutamosta yritin jotain ottaa, mutta kädet tärisi sen verran kylmästä, ettei niistä mitään tullut. Töissä siis olin pitkään, mutta onneksi nykyisin on jo pitempään valoisaakin, joten jotain kauniita taivaskuvia otin tuossa lenkillä ollessa.

Oikein hempeitä sävyjä täällä päin

ja tiukempaa väriä samaan aikaan toisaalla.

Täällä on jollakin koiralla turkinvaihto meneillään. Valtavia karvatuppoja teillä ja tosi usein vielä. Mûmak niistä kovasti tykkää. Tänään nappasi sellaisen ison tiukan tupon, eikä tietenkään hellittänyt siitä vaikka kuinka komensin.

Sehän piti tietenkin piilottaa kunnolla. Lumi on vielä niin otollista materiaalia, kun siihen saa kunnon kuopan.

Ja peittäminenkin onnistuu erinomaisesti.

Tuo Mûmakin jemmailuvimma on kyllä ihan omaa luokkaansa. Onneksi täällä tuota roskaa riittää. Mûmak saa yllinkyllin toteuttaa taipumuksiaan.

Tänään oli kyllä auringonlasku ihan omaa luokkaansa. Pinkkiä ja pinkimpää. Myöhemmin oli vielä ihania vihertäviä sävyjä, mutta uskokaa tai älkää, en viitsinyt ottaa kuvaa. Niin saamaton minä olen tällä hetkellä.  Onneksi tiedän kokemuksesta, että aikanaan se menee ohi. Nyt vain möllötän hiljaa paikallani ja odotan uutta vaihdetta.