Nukuttiin pitkään kuten lauantaina sopiikin. Minä heräsin puoli yhdeksän ja kohta Mûmak myös nousi toiveikkaana, että jos aamupissille. Pikaisesti vain lenkkeiltiin, jotta minä pääsin aamukahville. Mûmak meni parvekkeelle tarkkailemaan, että käyvätkö kaikki kamutkin lenkillä. Minulla on tämä päivä mennyt aika tarkkaan tuon ifolorin hoteissa. Sinne juuttuu niin helposti pitemmäksikin aikaa. Hööksissä sentään käytiin Henulle ratsastuskengät hakemassa, kun Antti suostui kuskiksi. Ja eikös sieltä jotain pientä Mûmakillekin irronnut.

Iltapäivällä käytiin pitemmällä lenkillä, kun oli niin mukava sää. Mûmak oli aivan onnessaan, kun sai taas vapaana juosta. Siellä umpihangessa ei paljon ole pelkoa muihin törmäämisestä. Hiihtolatu menee aika läheltä, mutta ei Mûmakilla ole irtiollessaan mitään intoa lähteä kenenkään perään. Ja Mûmak tykkää tuolla hangessa peuhaamisesta enemmän kuin ihmisten hätyyttelystä.

Illemmalla tuli jo tuollaisia sinertäviä kuvia, mutta päiväkuvat ovat ihan mustavalkoisia. Hassu tunne, kun niitä katselee. Ihan kuin olisi unohtanut ostaa värifilmiä.