Nukuin yöni huonosti. Kurkku kipeä, yskittää koko ajan. Savut varmaan. Sitten olikin aamulla kello jo yhdeksän, kun ekalle lenkille päästiin. Aamukahvin jälkeen kävin palstaa vilkaisemassa ja vähän marjoja keräilemässä. Kuivaahan siellä oli, mutta enpä taida viikonloppunakaan ehtiä sinne. Jos ne sateet vaikka pelastaisivat.

Kasvimaalta tultua ruvettiin odottelemaan Enniä.

Ja Ennihän tuli. Tarjoili Mûmakille luita ja leluja hyvin aktiivisesti.

Kun Mûmak ei oikein osannut katsoa sinne, minne piti, Enni vähän auttoi kääntämällä päätä.

Tuolla! Näetkö? Katso tuonne!

Mûmak sitten katsoi ja löysi ja halusi tietenkin piilottaa. Ennistä se oli hieno juttu.

Mûmak piilotti lelun tuonne. Voisinkohan minä kaivaa sen esiin?

Mutta ei niitä piiloja sitten kaivettukaan esille, kun piti mennä katsomaan, mitä mielenkiintoista ulkona tapahtuu.

Hämmästyttäviä juttuja! Todella hämmästyttäviä!

Kun Enni oli palannut kotiinsa, mentiin vielä Mûmakin kanssa iltalenkille. Minulta puuttui askeleita, joten ihan mukavanmittainen lenkki tehtiin. Ja mikäs oli tehdessä, kun ei ole enää liian kuuma vaan juuri sopiva lenkkisää. Nähtiin sitten tullessa kolmekuinen lapinkoiranpentu. Entinen naapuri oli sellaisen hankkinut. Kovin hauskaa oli pennulla ja Mûmakilla. Kuvia otin kymmeniä, mutta kaikki ihan tärähtäneitä. Peuhaavien koirien vauhdissa ei kamerani pysy. Hetkeksi kun pysähtyivät sain edes tällaisen kuvan.