Nämä liikkumiset nimittäin. Koppuraista, liukasta, horjuttavaa oli alusta. Ja siihen sitten lisäksi kaksi innosta tärisevää koiraa. Hyvin kuitenkin luistelin aamulenkin ja päivälenkinkin. Mûmakilla oli helppoa, kun hangen pinta oli jäätynyt.

Siinä se kevyesti hangella tepasteli. Jawa sen sijaan kahlasi pohjia myöten.

Tosin välillä Jawa myös kaivautui lumen alle.

Kuvitteli jotain myyriä kuulevansa. Ja sitkeästi myös uskoi, että siinä ne myyrät istuvat ja odottavat kunnes kaivanto yltää maahan ja myyrän käytävään asti.

Enni kävi taas töitä edistämässä.

Nyt oli myös Mini-koira päässyt mukaan.

 Ja oli se isäkin paikalla.

Minulla oli ylipitkä työpäivä. Onneksi Aulikki halusi tulla koiralenkille mukaan Jawaa taluttamaan. En olisi yksin varmaan jaksanut kovin pitkää lenkkiä tehdä. Tosin jaksoin kyllä sitten syödä ja valvoa ihan kohtuuttomiin.

Iltaruoan jälkeen annoin molemmille koirille puruluun. Jotenkin siinä kävi niin, että molemmat oli Jawan edessä vähän ajan päästä.

Mûmak oli ylvään välinpitämätön kaikista luista.

Mutta ei malttanut olla vilkaisematta vähän sivusilmällä miten luiden syönti sujuu.

Sitten jokin ajatus selvästi syntyi Mûmakin otsaryppyjen takana ja yllättäin Jawa jäi kaluamaan vain yhtä luuta.

Mûmak oli päättänyt mennä yöpuulle ja ottanut luunsa mukaan.

Minäkin menen yöpuulle, mutta ilman luuta.