Heräsin aikaisin ja kun ei enää tuntunut nukuttavan, lähdin Mûmakin kanssa aamulenkille. Koska niin aikaisin ei paljon ketään ole liikkeellä, annoin Mûmakin juosta vapaana. Ja kyllä se juoksi! Häntä suorana painalsi ensimmäisen puoli tuntia edestakaisin. Vasta sitten malttoin tutkia tarkemmin ympäristöä. Ajattelin sellaisia normaaleja vajaan puolen tunnin aamulenkkejä, joilla Mûmak välillä on koko ajan kiinni. Mutta eipä sille mitään voi. Hyvä, kun pääsee edes viikonloppuina pyyhältämään.

Kaunista oli, mutta kylmää. Maa jäässä. Se haittasi Mûmakin käpyjen piilottelua pahasti, mutta johonkin koloon se ne sai kuitenkin aina survotuksi.

Käytiin katsomassa ketun pesäkolojakin, kun kerran ohi kuljettiin. Kettu oli juuri ollut paikalla. Sen verran tiukka haju oli, että minäkin sen hyvin haistoin. Mutta ei Mûmakia pitkään kiinnostanut moinen piilottelija. Niin paljon oli sitä käpy- ja tikkutavaraa jemmaamista odottamassa, ettei jäänyt aikaa joutavaan. Rastaita se kyllä pölläytteli lentoon metsän pohjalta. Eli syytä on pitää hihnassa, kunhan pesinnät alkaa.

Katsokaapas tuota kaulaa. Olen tässä pari päivää ihmetellyt, että mitähän töhnää tuollakin on. Ilmeisesti tuosta koulutuspannasta lähtee väriä.  Todella ärsyttävää.  Pakko taas harkita pantaostoksia, koska ei tuollainen näytä hyvältä.

Mûmakillekin syntyi syvät ajattelurypyt, kun kerroin tästä esteettisestä haitasta. Vaikkei se olekaan turhamainen, niin kyllä valkoisen kauluksen pitäisi pysyä valkoisena. Siirryn nyt ensin edelliseen pantaan ja katson, miten tumman alueen käy.

Iltaa kohti sää muuttuikin sateiseksi ja tuuliseksi. Ja kylmääkin on. Päivä meni pähkäillessä. Yritin käydä ostamassa juoksukenkiä, mutta niitä, mitä asiantuntija suositteli ei sattunut juuri siinä kaupassa olemaan, eikä aika riittänyt ympäriinsä juoksenteluun. Ennin luokse oli kiire. Vanhempansa kävivät ilman Enniä hulluilla päivillä. Enniltä tultua kävin saunassa ja nyt olen aika väsy.