Eilen oli täysikuu ja sekö lie minut sitten yöllä saanut valvomaan, tai ehkä joku järkevämpi syy. Mutta ihmeekseni en sitten ollut tänään sen väsyneempi kuin yleensä. Yleensähän minä olen koko ajan väsynyt, kohtuuttoman väsynyt.

Tänään olin aamupäivän taas englanninkurssilla. ...kunhan kaikki nämä syksyn kurssit on kunnialla saatettu loppuun, en mene enää millekään kurssille ennen kesää... Se oli kyllä ihan kiva kurssi sinänsä. Kun kerran olin keskustassa, kävin taas hakemassa säkin ruokaa Mûmakille ja toin sen töihin mennessä kotiin. Joudun kuitenkin tätä kautta kulkemaan, joten samalla käytin Mûmakia lenkillä. Iltapäivä töissä oli aika lyhyt ja meni aika sutjakkaasti ohi. Ja kun ikkunasta katsoin ulos, oli pakko siinä neljän jälkeen lähteä pois, jotta voin ottaa muutaman kuvan. Aika hempeät värit oli Viikin peltojen yllä.

Hempeää oli vielä kotonakin taivas, joten tietenkin piti parvekkeeltakin ottaa jokunen kuva. Niitä en nyt kuitenkaan tähän laita. On noita minun parvekekuvia ennestäänkin aika paljon. Sen sijaan Mûmakista ja auringonlaskusta otin pari kuvaa, kun mentiin kalliokiipeilyä harrastamaan vähän pitemmäksikin aikaa. Oli niin kiva ilma, etten meinannut malttaa tulla sisälle.

Eikä Mûmakillakaan ollut mitään kiirettä kotiin, kun irti sai juosta pitkin kallioita ja keppejä piilotella. Nähtiin me pari koiraakin, joten pääsi Mûmak leikkimäänkin. Erinomaisen hieno lenkki oli ja kuukin vielä ihan pyöreä pallo vaikka näissä minun käsivaralla otetuissa kuvissa pyrkiikin venähtämään.

Kuureissun jälkeen syötiin molemmat tukevasti ja minä sitten vielä pullean mahani kanssa vyöryin pilatekseen. Sitten ei enää ollutkaan kuin pieni iltalenkki ja Mûmakilla iltaherkkunsa. Minä vähän kuvittelin jotain järjestelyjuttuja tekeväni ja kyllä Mûmak myös järjesteli. Pehmopupun piilopaikka ehti vaihtua monta kertaa illan mittaan.