Bussia tässä odotellaan. Tuli yllättäin sellainen uusi paikka katsastettua kuin Pirkkola. Älkää turhaan kysykö, miksei ole siellä ennen käyty. Sitä ihminen helposti niitä samoja uomia kulkee, mitä ennenkin.  Mutta saatetaan käydä toistekin. Näppärästi yhdellä bussilla pääsee. Ja Mûmak oli tosi hienosti bussissa. Eka kertaa matkusti lattialla kuten isot koirat konsanaan. On nimittäin nämä meidän lumikinokset muuttuneet autoteiden kohdalla ruskeanmustaksi sohjoksi, joten Mûmakin tassut olivat pienen kävelyn jälkeen sellaisessa kunnossa, etten edes ajatellut ottaa sitä syliin. Joten itse kiipesi autoon ja itse sieltä tuli pois. Ja ihan siististi oli penkkien välissä matkan ajan. Tulomatkalla onnistui yllättäin löytämään leipää penkin alta, mutta jätti sen kun kunnolla komensin. Matka kesti parikymmentä minuuttia, mutta ei mitään panikointia tai valitusta koko aikana. Olen ylpeä Mûmakista.

Tässä on siis todiste, että on oltu Pirkkolassa. Minä en osaa kuvankäsittelyä, joten pakko oikeasti mennä paikalle kuvausta varten. Siellä oli myös tällainen hieno graffitti tai seinämaalaus 'Ilmastonmuutos 2007'. Suurina taiteenystävinä otimme kuvan siinäkin.

Seuralaiseni ällisteli Mûmakin suhdetta lumeen. Sanoi, ettei ole koskaan nähnyt koiran kaivautuvan tuolla tavalla. Mutta hän ei kyllä koirista muutenkaan tiennyt mitään. Taisi vähän pelätäkin.  Mutta Mûmakia se ei kiinnostanut. Nuoskalumi oli vain niin ihanaa.

Mutta paljon oli muutakin mielenkiintoista, kun ihan uudessa paikassa oltiin.

Mûmakilta jää nyt yksi juhlapäivä väliin. Tänään on kymmenen kuukautta ja huomenna jo yksitoistakuukautta. Joten joku virallinen synttärikuva sitten vaikka tähän väliin.

Onks tämä hyvä asento tähän viralliseen kuvaan?

Vai olisiko tällainen virtaviivainen takapuolikuva parempi?

Ai, että mielellään vähän hymyä.

Kyllä täältä hymyä löytyy.

Minä jaksan hymyillä vaikka koko päivän, jos on tarvis.

Mitä?

Juu, juu. On tämä hymy. On hymy on. Usko pois.

ps. Kuorosodasta täytyy sanoa, että tänään kyllä Vantaa petrasi.