Aamulla pää tuntui jo ihan omalta. Vain normaalia pätkimistä enää jäljellä. Mutta kävelytyyli näyttää edelleen olevan hyvin rauhallista. Mûmak ei sitä ymmärrä.

Se vain ihmettelee, että mitä kuhnailet, kun voisit panna vähän vauhtia töppösiin.

Tähän tyyliin kuuluisi mennä koko ajan,

joten ainoa meille molemmille sopiva ulkoilutapa olisi hihnaton. Se taas ei sovi muille. Meidän lenkit sitten sujuu niin, että Mûmak ottaa täyden spurtin, jonka hihnan kiskaisu katkaisee. Se kiskaisu ei tunnu vaikuttavan Mûmakiin mitenkään, mutta minulta meinaa irrota käsi kokonaan. Etenkin nyt, kun niskat on vielä jumissa ja pääkin vähän sellainen ja tällainen, se kiskaisu tuntuu aika hirveältä. Mûmak ei selvästi ole tällaisen vanhan mummon koira vaan tarvitsisi nuoren ja ripeän ihmisen. En kuitenkaan aio siitä luopua, joten ei kannata laittaa ostotarjouksia. Ei ole myynnissä vaikka onkin välillä rasittava. Mûmakilla on selvästi kuulo-ongelmia.

Kun se esimerkiksi keskittyy keppien pureskeluun, se ei vain kuule yhtään, mitä minä karjun.

Vai olisko sillä vain hillittömän pitkät piuhat korvista jäseniin. Koska sitten ykskaks se selvästi tajuaa, että minä kutsun. Ja silloin syntyy vauhtia töppösiin. Sama juttu on kaikkien muidenkin käskyjen kanssa. Kun sanon "istu", Mûmak tuijottaa kuin ei olisi ikinä kuullut koko sanaa, vaikka olisi kuinka herkkuja tarjolla. Ei kait se tyhmä kuitenkaan ole.  Olisko vain yksinkertainen.

Kaunis oli aamutaivas. Aikaisin herättiin.

Kaunista oli ulkonakin, kun sinne ehdittiin.

Aikaisista aamulenkeistä on se ilo, että kuuronkin koiran kanssa voi tehdä ainakin osittain hihnattomia lenkkejä. Tosin kuuron koiran näkö on erinomainen ja kaukanakin menevät koirat tuli havainnoitua hyvin tarkkaan.

Olisi auringonlaskussakin ollut kuvaamista, mutta kamera halusi huilia latauksessa. Otin sen kuitenkin väliaikaisesti töihin, kun Jawa tuli taas viikoksi tänne asustelemaan.

Jawa nappasi kettutytön viereensä sohvalle, mutta jostain syystä se ei sitten sopinut ollenkaan Mûmakille. Vetoleikki siitä tuli.

Jawa voitti, mutta tuli sitten lattialle kiusaamaan Mûmakia.

Mûmak sitä aikansa katseli, mutta päätti sitten napata kettutytön itselleen.

Siinä sitten kiskoivat ja vetivät ja purivat. Minä kysyin, että ovatko varmoja, että kettutyttö kestää.

Molemmat katsoivat lähinnä ällistyneinä. Mutta kyllä minusta kettutyttö näyttää tässäkin kuvassa aika kärsineeltä.