Aamulla heräsin taas aikaisin. Käytiin kunnon lenkillä kirpeässä syyssäässä kuun valossa. Sen jälkeen minä join aamukahvini ja Mûmak lepäili söpönä sängyllä.

 Sillä on vähän alkanut silmät vuotaa ja rähmiä kuten lunnikoirilla yleensäkin. Mutta entistä kiltimmäksi ja herttaisemmaksi se vain tuntuu muuttuvan.

Päivällä oli yhdet pissat tehnyt. Siitä keskusteltiin, kun tulin kotiin.

Oli sen verran kaunis päivä, että päätin mennä katsomaan, mitä koirapuistoon kuuluu. Mûmak oli innolla menossa sisälle. Ja koirat ottivat sen innolla vastaan. Niin kovalla innolla, että Mûmak katsoi parhaaksi heittäytyä selälleen heti kättelyssä.

Riku, joka on koirapuiston kingi ja pitää kaikki kurissa, omi heti Mûmakin, mutta minä vähän sitä hätistelin pois. Oli astumassa koko ajan Mûmak parkaa ja yritti ajaa leikkisämpää kaveria pois. Mutta me ollaan Rikun kanssa vanhoja tuttuja, joten se uskoi, kun sanoin, ettei tuollainen käytös sovi. Koko ajan kuitenkin kiehnäsi Mûmakin vieressä.

Toisen väritykseltään tosi kauniin koiran kanssa Mûmak olisi mielellään leikkinyt. Välillä leikki onnistuikin, mutta tämä nuorukainen oli kuulemma kehittämässä vähän päällepäsmärin taipumuksia myös, joten välillä Mûmak juoksi minun jalkoihin turvaan. Mutta ei se siellä kauan malttanut olla, kun piti päästä katsomaan,  mitä ne muut puuhaa.

Aika pian Mûmak oppi myös pitämään huolta itsestään. Hampaita louskutti tehokkaasti, jos toinen liikaa hyökkäili tai ajoi takaa. Mûmakilla on hieno taito kolautella hampaitaan yhteen kovalla äänellä. Mutta heti se esitti pientä, kun tilaisuus näytti hankalalta.

Illalla minä kävin pilateksessa, joka taas oli vaihtunut venyttelyksi. Mûmak oli kiltisti sen aikaa kotona ja sitten tehtiin vielä kunnon lenkki, jonka jälkeen ruoka maistui. Mûmak syö nykyisin oikeastaan vain kahdesti päivässä vaikka minä edelleen melkein joka päivä tarjoan kolmesti. Tänään taas uuden ruokapussin ostamassa ja ajattelin, että kohta siirrytään aikuisruokaan. Mûmakin ehdoton herkku on se rasvatonjogurtti-kylmäpuristetturypsiöljy-valkosipuliannos, jonka se iltaisin saa. Sen voimalla on oppinut maahankin menemään. Itseasiassa menee jo ennen kuin ehdin käskeä. Mutta haluaisi saman tien myös nousta ylös ja ruveta syömään. Eli kärsivällisyyttä ja odottamista pitää treenata.

Nyt Mûmak häiriköi koko ajan. Tuo pehmopupuansa heitettäväksi tauotta. Joten jätän tämän ja menen vaikka katsomaan nauhalta Eläinsairaalan tämän illan jakson.