"Pomo"oli yhden perjantain vapaalla ja heti kadotti otteensa. Ei tiedä yhtään päivistä tai ilmoista. Tänään oli sunnuntai ja tänään oli kylmä. Tai siis "pomon" mielestä oli kylmä. Minusta oli aika sopiva sää.

Pikkuihminen oli meillä vielä aamulla, kun heräsin. Lenkillä käytiin yhdessä ja sen jälkeen esittelin vähän maisemia myös ylhäältäpäin.

Pikkuihminen oli innoissaan.

Se oli kaikinpuolin hyvää seuraa, innokas leikkimään kaikkia juttuja. "Pomo" kyllä jaksoi minulle huomautella, että pitää olla varovainen. Tottakait minä olen. Osaan minä pentuja käsitellä.

"Pomo" antoi pikkuihmiselle kaikkia kivja herkkuja, joihin en saanut koskea.

Onneksi oli jemmassa se siankorva. Söin sen pois. Ihan herkkua sekin oli.

Mukavia vetoleikkejä leikittiin ja kaikenlaisten tavaroiden heittelyä ja levittelyä.

Annoin myös pikkuihmisen laittaa minut nukkumaan peittojen ja tyynyjen alle. Olinkin aika väsynyt kaikesta aktiviteetista. "Pomo" vei sitten pikkuihmisen kotiinsa. Ja kun "pomo" palasi lähdettiin lenkille.

Tuo kone näyttää pieneltä, mutta sen verran salakavala se on, etten suostunut sen luokse menemään. Olisi kuitenkin yhtäkkiä hurahtanut käyntiin ja siitä olisi voinut seurata ihan mitä vain.

"Pomoa" vähän narutin. Annoin sen kuvitella, että johonkin haisevaan itseni taas sotkin. Ihan se oli multaa ja karisi ennen lenkin loppua pois. Mutta oli mukava katsoa, kun "pomo" meuhkasi pesuista sun muista.

Iltalenkin aluksi taas vilkaisin koirapuistoon. Yllättäin mentiin sinne.

Siellä oli vain yksi koira paikalla. Tällainen vähän isompikokoinen, mutta nuori uros. Kymmenen kuukautta kuulemma. Vähän piti sitä ensin tarkkailla, mutta se olikin tosi kiva.

Juostiin ja leikittiin, eikä se yhtään yrittänyt kaataa minua kumoon.

Ja illalla sitten "pomo" taas katsoi telkkaria yli puolen yön. Kyllä me nukuttiin iltapäivällä reilut parin tunnin päikkärit, mutta uskokaa vain, että "pomo" on taas huomen aamulla kärttyinen, kun joutuu heräämään kesken unien.