Aamulla anivarhain lähdettiin siis autolla kohti Haminaa. Sadetta oli luvattu aamupäiväksi ja paistetta iltapäiväksi, joten vähän hankala oli vaatetusta valita. Minä sitten kantelin repussa kaikkea joutavaa, koska päivä oli kaunis. Ei puhettakaan mistään sateista. Mutta olinpahan kunnolla varustautunut. Muut olivat fiksummin tyytyneet lähinnä hellevaatteisiin.

Mûmak osoittautui erinomaiseksi reissukoiraksi. Menomatkalla vähän kitisi, mutta tulomatkan nukkui kissojen kantolaukussa takapenkillä kuin olisi aina tehnyt sitä. Ja perillä oli hyvin luontevasti tungoksessa, metelissä ja kaikissa yllättävissä käänteissä.

Luulin, että bastionin nurmirinteet olivat parasta, mitä siellä oli Mûmakille tarjolla.

Kyllähän se niistäkin tykkäsi, mutta hellittämätöntä mielenkiintoa herättivät myös hevosten hyppysuoritukset.

Mûmak seurasi hevosia koko radan ajan silmä kovana. Selvästi arvosteli suorituksia asiantuntevin ilmein. Vaikka välillä katsottiin hyvinkin läheltä hyppyjä, ei Mümak pelästynyt.

Välillä piti toki levähtääkin. Ei sitä pieni koira jaksa koko päivää hevosiakaan katsella.

Toisen päivänsankarin sylissä uni näytti maistuvan hyvin. Mûmak nimittäin täytti tänään kolme kuukautta ja Henna 23 vuotta. Hyviä ikiä molemmat. Olimme ikäänkuin synttärireissulla. Samallahan siinä tuli juhlituksi Thomaksenkin 24-vuotissynttärit, jotka pääsivät lipsahtamaan ohi maaliskuussa.

Ja varmuuden vuoksi, ettei kenekään tarvitse epäillä Mûmakin tai meidän muiden reissaamista, otimme perinteisen turistikuvan. Mûmak kuvassa keskellä. Vasemmalla Thomas ja Henna, oikealla Heidi ja Varvara.

Kotiintultua Mûmak vähän aikaa jousta vilisti innoissaan, ensin ulkona ja sitten sisällä. Oli siis reissuunsa tyytyväinen ja vielä tyytyväisempi kotiinpaluuseen. Sitten söi vähän. Oli toki syönyt vähän reissussakin, ettei nyt koko päivää ilman ruokaa. Pikkuisen maisteli jäätelöäkin. Ja tykkäsi.

Nyt Mûmak nukkuu kuten tavallista.