Ei nyt ehkä kuitenkaan ihan perinteinen. Heräsin jo kolmelta, enkä saanut enää unta, joten olin aika väsynyt koko päivän. Kävin ruokatunnilla syömässä ja kaupassa, mistä tietenkin seurasi, että Mûmak joutui olemaan pitkän päivän yksin. Lähdin kyllä hiukan aiemmin töistä, mutta kävin kastelemassa nurmikkoa vaikka päivälläkin vähän satoi.

Aamu olikin tosi kylmä ja kylmemmäksi vain tuli, kun tuuli lisääntyi ja alkoi sataa. Minä en tietenkään uskonut säätiedotuksia vaan läksin liikkeelle shortseilla ja hihattomalla paidalla. Mutta iltapäivällä sei ei haitannut, sillä ilma lämpeni taas ja paloin entisestään seistessäni kasteluletkun kanssa auringossa.

Mûmak oli aika villillä tuulellä, kun vihdoin tulin kotiin. Ei kuitenkaan ollut sen pahemmin sotkenut paikkoja. Nukkunut varmaan aika paljon. Käytiin pienellä lenkillä ja tultiin syömään molemmat. Hyvin taas maistui ruoka kummallekin.

Kun mentiin pitemmälle lenkille, pidin Mûmakia osan aikaa flexissä. Oli sen verran paljon mopopoikia liikenteessä, etten uskaltanut koko aikaa pitää irti. Toki Mûmak ehti kuitenkin jonkin verran harrastaa perinteistä rusakonpapanoiden metsästystä.

Flexistä Mûmakilla oli hyvin lunnikoiramainen mielipide.

'jos minua yritetään kiskoa johonkin, en kyllä liiku tippaakaan'

Lunnikoiria on mahdoton saada tekemään mitään pakottamalla. Ne eivät myöskään ole kovin miellyttämisenhaluisia, joten sekään ei toimi. Mûmak on kyllä hyvin kiltti yksilö ja tekee yleensä kaiken, mitä haluan. Kunhan en vain halua liikaa.

Onneksi tuohon tämänpäiväiseenkin auttoi vetonarun poistaminen.

Koira muuttui heti yhteistyöhaluisammaksi ja lempeämmäksi.

Vähän villi se oli koko illan. Oli varmaan kerännyt voimia päivällä.  Nyt odottelee, että pääsisi nukkumaan.