Minulla on nyt joku unitauti päällä. Nukuin viime yönä yli kymmenen tuntia ja silti on väsyttänyt melkein koko päivän. Litkin tässä laitticocista, jotten ihan vielä nukahtaisi. Jos nimittäin ny jo menen nukkumaan, herään taas ihan liian aikaisin. Mutta täytyy tämä nyt kuitenkin jo kirjoittaa, jottei jää. Vaikka eipä tässä päivässä taas paljon raportoimista ole. Minä kävin jumpassa ja leffassa. Mûmak on tylsistynyt kotona. Lenkeilläkään ei oikein ketään tavattu. Eikä Mûmak edes paljon lumihangessa riehunut. Olisko silläkin unitauti? Vähän se pitkään tuossa katselee, että eikö tässä nyt tapahdu mitään.

Mutta ei voi mitään. Kun ei tapahdu, niin ei tapahdu. Pari tuntia sitten vielä tuuli tuiversi nurkissa niin, että Mûmak vilkuili minua tarkistaakseen, onko kaikki hyvin. Mutta nyt on tuulikin jo tyyntymään päin. Ja ilma lämpenee. Jospa me huomenissa keksittäis jotain uutta ja kivaa. Tai ehkä vain jatketaan tätä talviunikautta.