Tänään menin taas töistä suoraan kuntosalille lihaksia kasvattamaan, joten piti käyttää Mûmaki ruokatunnilla ulkona. Se ei kyllä missään nimessä iltaan asti olisi sisälle pissailematta. Ja niinhän siinä kävi, että täällä oli kummallinen luonnonilmiö, jonka olemassaolon on jo melkein päässyt unohtamaan. Aurinko paistoi.

Ihan pakko oli vielä sisälläkin käydä parvekkeella tätä ihmettä ikuistamassa. Ja Mûmak tuli tietenkin mukaan.

Uskomattoman sininen taivas oli kaikkien harmaasävyisten päivien jälkeen. Mutta kyllä se kuura oli niin kaunista, että kaipaamaan sitä väkisinkin jäin. Ja tänään oli kyllä sinisyydestä huolimatta hyytävän kylmä ilma. Luihin ja ytimiin yltävä viima oli vaikkei edes tuntunut tuulevan kovin paljon.

Ja sinä aikana, kun minä lörpöttelin täällä kevyttä smooltookkia säästä, Mûmak otti talouspaperirullan keittiön pöydältä ja levitti sen pieninä kappaleina ympäri kämppää. Pdimme vakavan keskustelun pöydillä olevista tavaroista ja etenkin talouspaperin oikeasta käytöstä. Sen jälkeen Mûmak halusi tulla syliini istumaan. Se on nykyisin muutenkin melkoinen sylikoira.  Menemme takaisin nojatuoliin istumaan ja katsomaan telkkaria yhdessä.