Minä nukuin käsittämättömät kymmenen tuntia. Käytin siis sen ylimääräisen tunnin korkojen kanssa nukkumiseen. Mutta olisi sen voinut huonomminkin käyttää.  Koska kello oli kaikkien aikojen mukaan jo paljon, kun vihdoin heräsin, lähdettiin lenkille. Tosin ei Mûmakilla vielä olisi ollut mitenkään paha kiire.

Ilma oli miellyttävä, pilvistä, vähän kosteaa, tyyntä. Mentiin urheilukentän takaisille kallioille, jotta Mûmak sai taas vähän vapaana viilettää ja maastoja tutkailla.

Kovin pitkään tätä riemua ei kuitenkaan riittänyt. Pari koiranulkoiluttajaa yritti samoille kallioille ja minun piti komentaa Mûmak luokse ja panna se kiinni. Tämä luoksetulo toimii, jos huomaan ajoissa koirat. Tälläkin kertaa tosin Mûmak huomasi ne ensin, mutta koirat olivat sen verran kaukana vielä silloin, että Mûmak päätti valita minut, kun läksin poispäin kävelemään. Loppuajan pidinkin sitten taas narua kädessä.

Pannan kanssa Mûmak osaa itse selvittää tassunsa narusta, mutta valjaiden kanssa ei onnistu millään. Se on ehdottomasti valjaiden huono puoli, mutta olen nyt kuitenkin pitänyt niitä, koska Mûmak säntäily niiden kanssa on vähäisempää.

Meillä oli naapurilla muuttopäivä tänään ja Mûmakilla riitti ihmettelemistä kolinoista, joita porraskäytävästä kuului. On kuitenkin edistynyt tuossa porraskäytävämelussa sen verran, ettei panikoinut yhtään. Päätään aina nosti, mutta ei viitsynyt edes ylösnousta. Kiitos tästä kuuluu noille nyt poismuuttaville naapureille, jotka liikkuivat aika usein porraskäytävässä. Aiemmin siinä asui vanha pariskunta, kuten kaikissa muissakin asunnoissa täällä ylhäällä, joten porraskäytävässä ei oikeastaan koskaan kukaan liikkunut. Kaikki ovat vähän huonokuntoisia ja muutenkin lähinnä pysyttelevät kotonaan, joten jokainen kovempi ääni oven takaa sai Mûmakin hyppimään seinille. Katsotaan, miten jatkossa sujuu.

Illalla ystävämme Jawa tuli taas viikoksi meille. Koirat olivat tyytyväisiä toisensa tavatessaan.

Halasivat lämpimästi

ja jakelivat poskisuukkoja.