"Pomo" ei pitänyt aamulla kiirettä heräämisen kanssa vaan laittoi kellon soimaan vasta puoli kahdeksan. Mutta heräsi se kuitenkin jo kuuden jälkeen. Minä ajattelin, että kun ei ole kerran kiirettä, voidaan olla pitempään lenkillä. En meinannut suostua kotiin päin kävelemään ollenkaan. Muutenkin hyvin herkästi pysähdyn, jos minua vähänkin kiskotaan. En tykkää pakkotoimista ollenkaan. Tulin sitten kuitenkin kotiin, kun "pomo" alkoi uikuttaa, että hänen pitäisi mennä töihin. Meni sitten ja olikin ihan koko päivän. Ja arvatkaa mitä tehtiin, kun kotiutui. Juu-u, palstalle vain.

On se "pomo" kuitenkin sen verran valistunut, että ottaa vettä aina mukaan. Janohan siinä tulee, kun joutuu multaa nielemään. Tänään ei oltu kuin reilu kaksi tuntia. "Pomo" oli niin intopiukeena, ettei edes kuvia ehtinyt ottaa. Tänään kaivettiin marjapensaiden juuria esille.

Kotimatkalla sitten muutamia poseerauksia piti kokeilla, ettei ihan kuvattomaksi jää tämä päivä.

Luntakin meillä vielä on, kun nuo latupohjat ovat tallautuneet niin tiukkaan.

Mutta luontevampaa tähän aikaan vuodesta on poseerata sinivuokkojen kanssa. Pieni lentokone tuolla ylhäällä menee, sitä katselen.