Iso kukkapaketti oli odottamassa ovessa, kun kotiuduin. Aivan ihan yllätys.  Kiitos paljon Dundereille! En ole koskaan ennen saanutkaan kukkia tuolla tavalla. Ja vielä maanantaina. Maanantait ei ole oikein minun päiväni. Perjantait pikemminkin.  On kuin aurinko olisi tullut sisälle, niin on keväisen tuntuinen kimppu.

Mûmakilla oli myös tänään iloa eilisestä vierailusta.

Poronpotkia sai tuliaisiksi ja nekös olivat hyvää jyrsittävää.

Piti oikein kielellä makustella.

Ja kun tarpeeksi oli makusteltu ja nirhattu paloja pois, piti lopulle toki tehdä jotain. Siinä Mûmak sitten vaelsi potka hampaissa ympäri huushollia miettien, mihin aarteen voisi laittaa. Monia paikkoja kokeiltiin ja monia havaittiin huonoksi. Onneksi lopulta löytyi oiva piilo. Se tahmea luu on nyt minun tyynyn alla.  Ehkä Mûmak ajatteli, että jos yöllä tulee nälkä, niin on hyvä, että ruokaa on lähellä.

Tänään oli yllättäin kylmä, viimainen päivä ja luntakin sateli.  Taivas oli enimmäkseen harmaan pilviverhon peitossa, mutta iltapuolella muuttuikin ihan toisenlaiseksi. Kevyttä pakkaslunta leijaili edelleen ja se sai aikaan vähän usvaisen vaikutelman ja hennon kauniit värit.

Voisi melkein luulla, että on kuulas kevätilta. Ja eikös se melkein jo olekin, kun kohta on maaliskuu.

Ja aurinko sitten vielä viimetöikseen oikein kunnolla säväytti punaistakin punaisempana.