Aamulla oli kovin hempeä taivas, kun herättiin. Pakko oli käydä parvekkeella kuvaamassa. Ja kun minä menen sinne, tulee tietenkin myös Mûmak.

Värit oli kyllä uskomattomat ja vielä tarttuivat aika hyvin kuvaankin.

Ja vielä omituisempaa oli se, että auringonlaskun suunnassa oli punertava taivaanranta.

Aamulenkille mentiin kahvimukillisten (minun vakioaamupalani on kaksi mukia vettä ja kaksi mukia maitokermakahvia - muki on n. ½ litraa ) välissä, kun Mûmak alkoi liikehtiä. Käytiin eka kertaa kasvimaata katsomassa. Oli se sulanut. Ja oli pupuja käynyt ja myyriä näytti asuvan pilvin pimein. Ainahan siellä noita vesimyyriä on ollut, mutta nyt oli kyllä käytävää ihan holtittomasti.

Ja nuo käytävät sitten ovat pitkiä ja jatkuvat syvälle.

Mûmakin peräpään luona olevat papanat ovat pupun ei Mûmakin.

Mûmak huomasi, että iso ydinluun kappale, jonka se viime kesänä hautasi vadelmien juurelle, oli tullut osittain esiin. Sitähän piti sitten peitellä paremmin piiloon. Ja toki piti muutenkin aloittaa maankääntötyöt.

Kivasti multa lensi takajaloille.

On kyllä mukavaa, kun Mûmak on taas oma hilpeä itsensä. Nyt se hyppii ja leikkii ja näyttää iloiselta. Se apea Mûmak oli masentava. Mutta kukapa sitä jaksaisi hilpeillä, jos koko ajan etoo ja oksettaa. Muitakin hilpeitä oli pihalla, kun lenkiltä palattiin.

Uusi kotipupu on tullut sen tilalla, jonka kettu söi.

Minulla oli mattotupapäivä, joten lenkit oli taas suht lyhyitä. Sen verran eri reittejä kuitenkin kuljettiin, että Mûmak huomasi ruohon kasvaneen ja alkoi tietenkin heti laiduntaa.

Yritin kysellä, onko tuo nyt varmasti vatsalle sopivaa purtavaa, mutta ei Mûmak edes korvaansa lotkauttanut moisille puheille.

Ennikin kävi ja hyvin näytti taas juttu luistavan.

Mûmak ensin vähän suukotteli

ja sai Ennin innostumaan halailusta.

Mutta kun huomasivat, että heitä tarkkaillaan, olivat molemmat kuin ei mitään.

Ennin lähdettyä käväistiin taas parvekkeella taivasta tutkimassa.

Sattui juuri silloin olemaan vähän pilvisempää.

Aamupäivällä täällä satoi, mikä on hyvä juttu tuon pölyn kannalta. Mutta iltapäivällä sitten enimmäkseen oli ihan kirkas taivas. Mutta pienen hetken pilveili ja juuri silloin mentiin kuvan ottoon. Pilvissä on jotain kuvattavaa, mutta kirkkaan sininen taivas ei näytä miltään.

Mutta käytiin me silti kokeilemassa.

Ja illalla Enni tuli uudestaan Mûmakia viihdyttämään

ja halailemaan

ja Timppaa katsomaan.

Mukava perjantai on ollut, mutta aika pitkä. Menen nauttimaan lasin punaviiniä ja annoksen stargatea ennen unia. Sanoin äsken noille Ennin vanhemmille, että ne elävät niin hektistä elämää, että minä uuvun ihan vain sivusta seuratessa.