Kovin sumuisesti herättiin. Luulin, että on vielä yö, mutta aamuhan se, sumuisen pehmeä aamu. Lauantai ja vapaapäivä, joten ajattelin nauttia oikein pitemmän kaavan mukaan aamukahvista. Mûmakilla oli toiset aatokset.

Kun ei millään suostunut jättämään minua rauhaan, lähdin kesken kahvinjuonnin koirahölkälle. En jaksanut jatkuvasti

keskeyttää lehden lukua heittääkseni pupua.  

Tai ei se edes mitään keskeytystä ollut. En ehtinyt edes siirtää silmiä lehden sivuille, kun pupu jo taas oli tunkemassa suuhun. Joten juoksemaan. Mûmak olikin aivan intopiukeena, kun edellisestä koirahölkästä on aikaa. Juoksi ihan turhan lujaa vaikka yritin sanoa, että hölkkää vain. Tavattiin yksi toinenkin koirajuoksijapari, jonka koiraosapuoli oli kymmenvuotias. Mutta kevyesti tassu nousi. On kuulemma ihan koukussa juoksuun. Ei laske emäntäänsä ollenkaan yksin lenkille. Puolisen tuntia, kun oli ravattu, malttoi Mûmak vähän tutkailla, mihin mennään ja mistä tullaan.

Aurinkokin siinä pikkuhiljaa yritti saada otetta ympäristöstä, mutta aika huonolla menestyksellä.

Kaunistahan siellä oli. Ihan omissa maailmoissa sai olla, kun näkyvyys ei ollut kovin kummainen. Raikas ilma teki keuhkoille hyvää ja muutenkin elämä kirkastui vaikka sumu tuntui vain lisääntyvän.

Syksy on ilmeisesti liian lämmin, sillä ruska ei ole kovinkummoinen täällä. Vaikuttaahan se tuo merikin, vaikka joinakin syksyinä on ollut ihan hyvä väriloisto. Mutta jotain sentään on nytkin tarjolla.

Yksi tuttu koirakin nähtiin vaikka kovin oli rauhallista. Jokunen yksinjuoksija tuli vastaan, mutta enimmäkseen saatiin ihan yksin olla. Vasta kun kotia lähestyttiin, alkoi koiranulkoiluttajia ilmestyä. Minulla oli kuitenkin kiire kotiin jatkamaan kahvinjuontia. Mûmak olisi taas halunnut jatkaa leikkiä ja katseli vähän syyttävästi.

Päivällä maailma kuitenkin kirkastui hyvinkin kirkkaaksi. Auringossa oli lämmintä, mutta varjoissa ihan syksyisen kylmää. Hirveästi laiskotti, enkä olisi mitään viitsinyt. Päätin sitten hakea Jawan ja mennä sen kanssa lenkille. Olen nimittäin joskus luvannut ulkoiluttaa sitäkin. Kauniita lenkkimaisemia Jawallakin on.

Tässä on meneillään maaston potkiminen taaksepäin metrien päähän. Jawa on siinä erinomaisen hyvä. Mûmak ei moista ymmärrä ollenkaan.

Vähän hankala kuvattava Jawa kyllä on. Kun komennan "paikka" ja rupean sommittelemaan koiraa ja maisemaa yhteen, tulos on tämä. Jawa on tullut katsomaan, että missä mättää, kun matka ei etene.

Täytyy vain toimia niin, että odotan kunnes Jawa itse pysähtyy jotain katsomaan ja nappaan kuvan äkkiä ja toivon parasta. Olen niin tuon Mûmakin kanssa tottuntu siihen, että saan tähtäillä ja asetella loputtomiin, että tällainen Jawa-systeemi tuntui hankalalta. Mutta eihän se minua tietenkään estänyt kuvia ottamasta.

Mentiin Strömisinlahdelle merta katselemaan, koska merihän on aina katsomisen arvoinen. Tyyni oli ja aurinkoista. Ihan tuli kesä mieleen, kun oli sen verran päällä, että lämmin tuli kävellessä.

Jawa oli ensin menossa kahlailemaan, mutta muuttikin sitten mielensä

ja jäi tuijottamaan merelle.

Aika lähellä rantaa oli kalastaja veneessä ja se oli Jawasta äärimmäisen mielenkiintoista. Jaksoi poseerata ikuisuuksia miehen touhuja tuijottaen.

Vielä vähän kauempaakin, kun oltiin jo pois menossa. piti tarkistaa, tuleeko niitä kaloja.

Jawan vauhti hyytyi kummasti loppua kohti. Ajattelin, että se on väsynyt, eikä jaksa enää kävellä. Henu kuitenkin kertoi asioiden oikean laidan. Jawan vauhti kuulemma muuttuu aina mateluksi, kun käännytään kotia päin. Se ei haluaisi ollenkaan kotiin. Minulla taas oli edessä uusi koiralenkki, kun pääsin kotiin.

Mûmak pääsi iltapäivän auringossa omille perusalueille kirmaamaan. Ja kyllä se taas kirmasikin. Väsymätön.

Kuuden aikaan alkoi paksua mustaa pilveä kertyä taivaanrannalle. Hetken jo luulin, että jossain taas palaa ja tuuli työntää savua meille päin. Mutta usvaahan se taas oli.

Puolen tunnin päästä alkoi jo auringollakin olla vaikeuksia näkyvyyden kanssa.

Ja ennen laskemistaan se ehtikin peittyä sumuun aika hyvin.

Meillä oli taas hieno auringonlaksu, mutta nyt hieman erilainen kuin yleensä.

Ja ennen seitsemää oli jo ihan pimeää kaikkialla. Mukava tehdä koiran kanssa iltalenkki, kun ei eteensä nähnyt.