Surffailin lunnikoirafoorumilla ja huomasin keskustelun lunnikoirien tottelevaisuudesta ja luoksetulemisesta. Mûmakhan enimmäkseen pysyy näkyvillä ihan hyvin, mutta muut koirat ovat täysin vastustamattomia. Se ei kyllä koskaan hauku toisia koiria, mutta niiden luokse olisi pakko päästä oli kiinni tai irti. Jos on kiinni, jumittaa paikalleen odottamaan, että vieras tulee lähelle. Jos on irti, painaltaa suoraan toisen koiran luo. Siinä vaiheessa en yleensä vaivaudu edes huutamaan, koska sillä ei ole mitään vaikutusta. Korkeintaan teen itseni naurettavaksi kiljumalla naama punaisena täysin kuurolle koiralle. Odottelen yleensä, että Mûmak saa moikatuksi ja palaa minun luo. Joskus lähden kävelemään poispäin, koska jossain vaiheessa Mûmak valitsee minun seuraamisen. Tosin viimeaikoina tuo tyttöosuus on tullut vaaralliseksi kilpailijaksi.

Tänä aamuna ei ollut mitään ongelmia, koska tehtiin mahdollisimman pikainen lenkki ilman mitää ylimääräisiä kiemuroita. Satoi ja etenkin tuuli niin, että hyvä kun pysyttiin tiellä. Muutenkin tämän päivän lenkit olivat aika pikaisia. Pitää huomenissa yrittää kunnolliseen lenkkeilyväsytykseen.

Kävin illalla leffassa katsomassa "Legenda suojelijoista" nimisen pöllöelokuvan. Mitätön juoni, kauniita kuvia, hienoa musiikkia. Tykkäsin. Sellainen hyvänmielen leffa.

Tänään oli myös sellainen päivä, etten yhdenyhtä kuvaa ottanut mistään, joten kuvaton päivä. Vanhoja kuviahan olisi, eikä kukaan muu kuin minä tietäisi, että ne on vanhoja. Mutta ei tee mieli käyttää vanhoja. Katsotaan, jos huomenna ottaisin jonkun kuvan jostain.