Yöllä oli satanut ja vielä aamulenkillä taivas oli paksussa pilvessä. Tuuli taivutti puut kaksinkerroin, mutta lempeän lämmintä oli edelleen. Mukava sää, muistutus siitä, että syksyhän siellä odottelee. Vuodenajat ovat kyllä mukavia, kaikki.

Puiden lehdet ovat kellastuneet, mutta se kyllä johtuu ihan tästä kuivuudesta, eikä vielä ole syksyn merkki. Kesää eletään.

Taivas oli harmaa. Muutenkin tuo lempeä väritys ja sumuinen sää teki silmille hyvää. Vaihtelu aina virkistää ja tämä oli vaihtelua tuon niin kirkkaan ja kuuman jakson jälkeen.

Koirapojat kilvan söivät heinää vaikka olen minä molemmille ihan ruokaakin tarjonnut.

Kotona kinasivat puruluista. Kilvan hävittivät kaikenlaisia jämiä, joita muuten eivät kumpikaan varmaan söisi. Ruokailut sujuvat hyvin. Molemmilla on oma kuppinsa ja oma paikkansa. Rintarinnan syövät, mutta etenkään Jawa ei mene Mûmakin kupille. Mûmak ehkä voisikin mennä Jawan kupille, mutta Jawa on hirveän paljon nopeampi syöjä. Hetkessä rouskuttaa kuppinsa tyhjäksi. Mûmak märehtii nappuloitaan yksitellen ja usein vielä siirtää ne eteisen matolle pureskeltaviksi. Mutta kyllä molempia selvästi innostaa syömiseen tieto, että toinen ehkä tulee ja vie, ellei itse syö. Mûmak kyllä jättää välillä osan ruoastaan, mutta en anna Jawan syödä niitä jämiä. Helpompi pitää tuo ruokailu kurissa, kun on selvät säännöt. Jos haluan antaa Mûmakin jämät Jawalle, laitan ne Jawan kuppiin.

Sää on tänään ollut kostea! Taivas on pilvessä, joten ei pelkoa auringon porotuksesta. Mutta lämpöä riittää ja etenkin kosteutta. Jawa jää taas pitemmäksi aikaa meille odottelemaan ilmojen viilenemistä. Mûmakistahan se on mukavaa. Ja minullahan nyt kaksi koiraa menee siinä kuin yksikin. Onneksi tuo Jawa on rauhallinen ja tottelevainen.