Kertyi taas kellokortille plussaa, kun lähes kaksitoistatuntia olin töissä. Onneksi Antti tuli tänne tekemään graduaan, joten Mûmakin ei tarvinnut olla koko päivää yksin. Ja onneksi minulla oli kurssisalillinen tosi mukavia opiskelijoita. Olin tosi väsynyt aamulla kaikkeen tähän häslinkiin, mutta nuoret ihmiset ovat niin innostavia, ettei siinä voi murjottaa.

Kotiin, kun tulin lähdettiin lenkille Mûmakin kanssa. Ensin kävelyä pitkin ja poikin ja tietenkin niitä lumileikkejä.

Tavattiin matkan varrella mukava vesikoiratyttö, joka juoksutti Mûmakia innolla. Ja sitten vielä koirapuistoon tuli useita kivoja koirai. Minun vain oli pakko lähteä kotiin, kun huomenna on suunnilleen yhtä pitkä työpäivä.